Noin vuosi sitten Brooklynista pölähtivät MGMT, Vampire Weekend ja Yeasayer värikkäät poplevyt kainaloissaan. Nyt kuuluu meuhkata Crystal Stiltsin, The Pains Of Being Pure At Heartin ja Vivian Girlsin kaltaisista valloittavista yhtyeistä, joista kuulee, että ne ovat juuri astuneet ulos kellareista.
Alight Of Night -levy kielii vahvasta näkemyksestä. Kaikki sillä kuultava on kierrätystä, mutta se ei häiritse lainkaan. Sumeassa sopassa kiehuvat The Velvet Underground, The Cramps, Joy Division, Psychocandy ja C86-kasetin kotikutoinen indiesoundi. Hyvää makua yhtyeeltä ei siis puutu.
Crystal Stiltsin laiska, kaikuun hukkumaisillaan oleva soundi ei kiillä eikä koreile. Analogisesti äänitetty levy on ihastuttava antiteesi suuryhtiöiden julkaisemille ”indiebändeille”, jotka eivät ole koskaan odotelleet illan keikkaa paskaisessa takahuoneessa lämmintä kaljaa litkien ja soittimiaan teipaten. Joku saattaa kutsua illuusiotani valheeksi, mutta haluan pitää siitä kiinni.
Laulaja Brad Hargett kuulostaa siltä, että hän vihaa ulkoilmaa. Miehen harmaa ja suurpiirteinen laulutapa sopii täydellisesti Crystal Stiltsin musiikkiin. Toisaalta se on ensimmäinen seikka, mihin Alight Of Night -levyssä väsyy.