DAATH: Dååth

Arvio julkaistu Soundissa 10/2010.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Kun Dååthin perustaja Eyal Levi väittää bändinsä pyrkineen luomaan äänilevyjen kummajaisen ja onnistuneensa siinä, hälytyskellot alkavat heilahdella kuin tuomiopäivänä ikään.

Arvio

DAATH
Dååth
Century Media

Kun Dååthin perustaja Eyal Levi väittää bändinsä pyrkineen luomaan äänilevyjen kummajaisen ja onnistuneensa siinä, hälytyskellot alkavat heilahdella kuin tuomiopäivänä ikään. Mitä mies oikein kuvittelee, kun edellinenkin levy oli lähinnä sillisalaatti kaikista vähänkin rankemmista metallin alalajeista.

Eikä ensi kuulemalta tilanne ole olennaisesti muuttunut. Bändi suoltaa death- ja thrashriffittelyä jonkinasteisella bläkkisotteella siten kuin aina ennenkin. Kun levyyn paneutuu tarkemmin, yhtyeen pontin ymmärtää, vaikka bändin oma lausunto onkin liioiteltu, markkinointimielessä kai.

Dååthin sävellykset ovat sinällään tyhjiä, mutta bändin jäsenten taituruus kieltämättä häikäisee. Chimairankin riveissä vaikuttaneen rumpali Kevin Talleyn runsas työskentely on erityisen vangitsevaa. Myös biisien lomaan heitellyt kevyesti jatsahtavat välikkeet ovat tärkeitä piristysruiskeita. Dååth ei juuri juhli melodioilla, mutta jotakin kieroutunutta sävelkulkua on sittenkin tarjolla.

Dååth lupaa liikoja ja siksi pettymyskin tuntuu suurelta. Sitä paitsi levy tarjoaa vain murusia, joista ei enää leipää leivota. Sinänsä sääli, että Dååthin soittajien virtuositeetti ei riitä jäntevän kokonaisvaikutelman luomiseen.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa