DAVID CROSBY: Voyage

Arvio julkaistu Soundissa 01/2007.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
The Byrdsin perustajajäseniin kuuluva David Crosby on monella tapaa outo lintu: soololevyjä mies on julkaissut harvakseen ja vaikka hänen historiansa pitkäikäisin savotta on ollut vapaamuotoinen superyhtye Crosby, Stills And Nash (& Young), harva pystyy luettelemaan edes kymmentä Crosbyn tekemää biisiä. Mielipiteiltään suorapuheinen laulaja onkin laatinut paljon kappaleita, jotka ovat kulkeneet vapaasti omia rönsyileviä polkujaan ja joista ei välttämättä ole ollut hiteiksi.

Arvio

DAVID CROSBY
Voyage
Rhino

The Byrdsin perustajajäseniin kuuluva David Crosby on monella tapaa outo lintu: soololevyjä mies on julkaissut harvakseen ja vaikka hänen historiansa pitkäikäisin savotta on ollut vapaamuotoinen superyhtye Crosby, Stills And Nash (& Young), harva pystyy luettelemaan edes kymmentä Crosbyn tekemää biisiä. Mielipiteiltään suorapuheinen laulaja onkin laatinut paljon kappaleita, jotka ovat kulkeneet vapaasti omia rönsyileviä polkujaan ja joista ei välttämättä ole ollut hiteiksi. Siinä mielessä hänen on-off -duonsa ”helpon” kuuloisia lauluja laativan Graham Nashin kanssa on ollut onnistunut ja toisiaan täydentävä liitto, jota tämä kolmen cd:n paketti osaltaan myös valottaa.

Crosby ehti osaltaan laajentaa The Byrdsin soundimaailmaa alun folk-rockista kokeellisempaan suuntaan. Crosby, Stills & Nashin virheettömällä debyytillä trion kolmiääniset stemmalaulut olivat huikeimmillaan ja Crosbyn ja Step-hen Stillsin yhdessä kirjoittama Wooden Ships kiteytti ajan hippiutopian, joka romuttui Crosbyn kohdalla ajan myötä huumehelvetiksi. Neil Youngin mukaan David Crosby oli CSN&Y:n sielu ja totta onkin, että juuri hän kirjoitti loistavan Déjà Vu -albumin (1970) keskeisimmät biisit.

Länsirannikon hippihörhöily pysyi koossa myös laulajan soolodebyytillä If I Could Only Remember My Name (1971) eikä aika ole sen tehoa nakertanut. Crosby & Nashin tuotanto on vaihtelevampaa, mutta siltä on poimittu mukaan edustavia otoksia. Myöhemmän ajan yhtye CPR on jazz-vaikutteineen irtiotto folk-pohjaisesta meiningistä, ja jälleen yksi meriitti Crosbyn pitkään ansioluetteloon.

Voyagen kolmas cd sisältää mielenkiintoisia harvinaisuuksia, joista yksitoistaminuuttinen, Crosbyn, Neil Youngin ja Jerry Garcian kitaroiden kuljettama Cowboy Movie vuodelta 1970 on huikeinta antia. Rhinon tapaan koko paketti paksuine, informatiivisine kirjasineen on toimitettu ensiluokkaisesti.

Muhkeaviiksisen miehen musiikki ei ole tavanomaisinta rockia, mutta sen vapaana rönsyilevä omaleimaisuus on sen valtti.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa