Byrdsin ja CSN(&Y):n olennaisena voimakenttänä David Crosby on sen verran kova kundi (murhaavan kokaiiniaddiktion ja maksansiirron jälkeenkin), että neljännen soololevyn ilmestyminen – edellinen, Thousand Roads, julkaistiin 1993 – laittaa odottamaan paljon. Tiiviissä yhteistyössä Davidin pojan James Raymondin kanssa tehty Croz on kuitenkin vähän kaksipiippuinen tapaus.
Crosby itse selviää urakasta varsin puhtain paperein. Vanhan mursuviiksen laulu huokuu karismaattista ja herkkää sielukkuutta. Laulutkin ovat varsin tasokkaita, sekä Crosbyn että Raymondin ja yhdessä tehdyt, vaikkeivät ne uusille alueille löydäkään. Multi-instrumentalisti Raymondin tuotanto sen sijaan vaivaa ilmapuhalletulla kasarimaisuudellaan. En yhtään kaipaa synttybassoja, sämplättyjä akustisia kitaroita ja rumpuohjelmointeja tällaiseen Kalifornia-tunnelmointiin, olkoon 80-luku kuinka muotia hyvänsä. Ei jälki kauheaa ole, mutta luomummalla soundilla rauhallisen kaunis Croz olisi vielä huomattavasti parempi levy.
Huipuiksi nousevat Crosbyn oma Time I Have, jolla hän pohtii koskettavasti miten lopun elämänsä viisaimmin viettäisi, ja yhtä syvästä elämänkokemuksesta menneisyyden traumojen ja pettymysten karistamista suositteleva Set That Baggage Down, jonka toisena tekijänä on laulaja-multisoittaja Shane Fontayne.