Ei välitöntä mukaansa tempautumisen vaaraa – Thurston Moore pysyttelee sooloillaankin Sonic Youthin läheisyydessä

Thurston Moore
Rock’n’Roll Consciousness
Caroline

Toisinaan uusi levy tempaa heti alussa mukaansa ja pitää otteessaan loppuun saakka. Kutsun tätä musiikilliseksi tempautumiseksi ja sille löytyy terveysbibliotecasta virallinen termikin: impetum musica (lat).

Thurston Moore on hajonneen Sonic Youth -yhtyeen räminäkitaristi, joka on aiemminkin tehnyt soololevyjä, jotka ovat olleet hyviä tai yhdentekeviä. Uudella tuotoksella on ”vain” viisi kappaletta. Rummuissa on vanha tuttu Steve Shelley.

Ensimmäinen biisi Exalted on eeppisen pitkä ja kehittyy rauhallisesta kitarakudelmasta meluvalliksi ja taas takaisin. Toinen Cusp on säksättävä rudimenttiralli. Kolmas Turn On on keinuvan lahnamainen, mutta svengaava morjes. Neljäs Smoke Of Dreams on rouhea hipsteriveto. Viimeinen Aphrodite on psykedeelinen vongutus. Laulumelodiat muistuttavat hieman liikaa aiemmin kuulemiani Sonic Youth -värssyjä. Levyn voima makaa kitaroissa. Hiljaisemmat kitaraosuudet ovat eräänlaista meditatiivista joogamusiikkia.

Tällä kertaa Thurstonin kimurantit sävellykset eivät ihan temmanneet hemmoa messiin. Mielenkiintoinen levy, muttei ainutlaatuinen. Edellinen platta The Best Day oli parempi.