ERI ESITTÄJIÄ: Folk! – Hootenannysta protestiin 1964-66

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2006.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Kolmen vuoden kompakti tilinteko suomalaisen folk-musiikin kultakaudesta ihastuttaa aidosti. Amerikkalaisen luomulaulun innoittamina akustiset laulu- ja soitinpartiot löysivät 60-luvun alussa vanhat kansanlaulut, työväenlaulut sekä uudet protestiviisut ja omatkin laulelmansa. Leukapartaisista maripaitamiehistä ja suoratukkaisista joanbaezeista tulee mieleen Hei me folkataan -elokuvan hyväntahtoinen, jälkilämpöinen parodia folk-aksentteihin eläytyvää ja korostuneen ilmeikästä laulutapaa myöten.

Arvio

ERI ESITTÄJIÄ
Folk! - Hootenannysta protestiin 1964-66
Love Records

Kolmen vuoden kompakti tilinteko suomalaisen folk-musiikin kultakaudesta ihastuttaa aidosti. Amerikkalaisen luomulaulun innoittamina akustiset laulu- ja soitinpartiot löysivät 60-luvun alussa vanhat kansanlaulut, työväenlaulut sekä uudet protestiviisut ja omatkin laulelmansa. Leukapartaisista maripaitamiehistä ja suoratukkaisista joanbaezeista tulee mieleen Hei me folkataan -elokuvan hyväntahtoinen, jälkilämpöinen parodia folk-aksentteihin eläytyvää ja korostuneen ilmeikästä laulutapaa myöten. Suomifolkin vahvuuksia ovat oman kansanmusiikin monipuoliset hienoudet ja erinomaiset sanoittajat.

Keijo Räikkösen oiva esipuhe sekä Jukka Lindforsin etevästi kiteyttämä folk-katsaus ja huolella esittelemä biisivalikoima kokoavat ilmiön tukevasti hanskaan. Pohjiksi kuullaan lainahitti Tom Dooley (1959), ja kohta omatkin lauluyhtyeet levyttävät jo ”hootenanny”-lauluja. Irkkuvaikutteita viljellyt Finn Trio ja omia folk-lauluja tyylitellyt Hootenanny Trio tulivat esiin vuosina 1964 ja 1965. Jälkimmäisen Hyvää iltaa -kansanlaulu, meriturmaa muistava 28 (Rauman balladi) ja itsetuhoinen Esplanadi ovat erityisen kestäviä esityksiä. Myös myöhempi protestipitoinen setti on hyvä.

Anki Lindqvist tartutti folk-ääntämykseen suomenruotsalaisen ärrän, ja häntä myötäsivät skiffleveljekset Bosse ja Robert. Tuntumassa vyöryy satunnaislevytyksiin yltäneitä lauluryhmiä, joukossaan Pihasoittajien ja Cumuluksen esiasteita, joilta löytyi helminauha käännöskipaleita ja kansanlaulusovituksia. Ykköslevy huipentuu Dannyn, Raittisten ja Johnnyn beat-henkisiin folk-tulkintoihin.

Hector on omimmillaan Folkkis-liveäänityksillä Kermaleivos ja Velisurmaaja. Guldkurkorna laulaa hartaasti kotiäänityksillä ennen terästymistään Agit-Prop -ryhmäksi. ”Varhaisvärttinä” Sinkat kouli heille Sinikka Sokasta naisvoimaa. Päivi Paunu lauloi heleästi huippusinglen Aamulla varhain/Mene ikkunani luota, ja myös Queen Of Hearts -tulkinta on upea. Toinen suvereeni kaksipuolinen pikkulevy taltioi Heli Keinosen kuulaat karjalaishitit. Tummaääninen Barbara Helsingius sai etuoikeuden versioida Ian & Sylvia -duon Four Strong Windsin kauan ennen Neil Youngia ja perässähiihtäjiä.

Lopuksi ihmetellään taas folk-sydämen sivuääniä Folk-Fredin ja Irwinin satiireissa sekä Britan ja Eikan rallattamissa kannanotoissa, joista Malvina Reynoldsin Little Boxes (Laatikkoon laatikkoon) on säilyttänyt piikikkään sanomansa yllättävän hyvin. Folk oli naiiveimmankin sanoman sulattava musiikkiperinne, minkä kuulee Jukka Kuoppamäen myöhäisen uhmaiän tilityksistä.

Lisää luettavaa