Sivulliset on neljän levyn boksi suomalaista indierockia, yhteensä huimat 88 esitystä. Kappalevalinnoista vastannut Soundin Tero Alanko on tehnyt antaumuksellista työtä. Valikoima on laaja sekä ajallisesti, tyylillisesti että maantieteellisesti. (Liitteenä on kartta, johon on nuppineulalla sijoitettu kukin esiintyjä. Pääpaino on tietenkin pääkaupunkiseudulla).
Boksi on tehty rakkaudella esiteltävää musiikkia kohtaan, mikä tulee selväksi jo esipuheesta. Eikä tällaista kokoelmaa muuten voikaan tehdä, sillä kyseessä on nimenomaan musiikki, jota ei ole näkynyt listoilla ja jolla on pieni, mutta intohimoinen kuulijakunta. Rakkaus näkyy myös siinä huolellisuudessa, millä paksu kansivihko artistien muisteloineen on laadittu. Olisipa mukana vielä esimerkiksi Rough Trade -kokoelmien tyyliset lyhyet tarinat kustakin raidasta.
Levyt etenevät kronologisessa järjestyksessä, muutamia musiikillisen jatkuvuuden parantamiseksi tehtyjä pikkupoikkeuksia lukuun ottamatta. En kuitenkaan ymmärrä viimeisen viiden vuoden pois rajaamista, vaikka tiivistämistä tai yhden lisälevyn se olisi vaatinut.
Merkittävän kansiosta tekee jo se, että monet biiseistä julkaistaan nyt ensi kertaa cd:llä. Mahdollisuuksien mukaan raidat on masteroitu alkuperäisistä nauhoista, mutta joitain biisejä on jouduttu siirtämään suoraan vinyyliltä. Esimerkiksi Sad Circlesin Always In Your Timesta se valitettavasti myös kuuluu, vaikka upea biisi puolustaa paikkaansa levyllä.
Kattauksessa on mukana kuuluisiakin nimiä, kuten 22-Pistepirkko (Ou Wee!), Giant Robot (Helsinki Rock City), Lemonator (Playing With Dinosaur) ja Aknestik (Toukokuussa), joiden kohdalla valotetaan artistien pienempisuosioisia alkuaikoja. Esimerkiksi Jimi Tenor & His Shamansin maaninen Still In Love on varsin kaukana herra Tenorin nykyisestä loungejatsista. Mahtavaa on kuulla myös Crashin edelleen taivaalliselta tuntuvan Sugaredin mainio demoversio.
Paketin varsinainen anti ovat kuitenkin ne lukemattomat asiaan perehtyneellekin tuntemattomat nimet, joiden kohdalla potee suorastaan huonoa omaatuntoa siitä, ettei niitä aikanaan noteerannut. Itselleni uusia löytöjä ovat esimerkiksi helsinkiläinen Livin’ Drops (kaihoisa Hummin’ Bird), lahtelainen The Bee Meeting (hurmaavan kesäinen Turning Everything Upside Down) sekä kajaanilainen Jumalainen Näytelmä (komean jylhä Ja maa oli hiljaa).
Valinnoista voi aina kitistä, vaikka täytyykin todeta, että itse en löydä boksilta yhtään epämieluisaa biisiä. Silti olisin kovasti toivonut näkeväni joukossa esimerkiksi Isebel’s Painin tai Teenage Kicksin. Ihmetyttää myöskin muutaman coverin valitseminen originaalisävellyksen sijaan, vaikkakin Poverty Stinksin kukkaispopiksi pehmentämä Paranoid ja Russian Loven vimmainen Morrissey-cover Last Of The Famous International Playboys ovat todella upeita esityksiä.
Vaikka paketista on rajattu pois muun muassa punk, elektroninen musiikki ja kaikkein oudoin häröily (Circlen hypnoottista DNA:ta lukuun ottamatta), on musiikin tyylikirjo silti laaja autotallimöykkääjistä (Radiopuhelimien Seiväsmiehen paluu, Sweetheartin Diesel Engine) introvertteihin synkistelijöihin (Tiistain Ansassa, Romantic Visionin Build Me A Life) ja aurinkoisiin poppareihin (Karkkiautomaatin Seikkailuun, Wilman Lautalla). Useat artistit heijastelevat suoraan aikakautensa ulkomaisia indie-esikuvia, varsinkin brittiläinen kenkiintuijottelupop paistaa läpi isosta osasta materiaalia.
Boksista saa tyylivaihtelusta huolimatta yllättävänkin yhtenäisen kuvan suomi-indiestä, niin epämääräinen termi kuin se onkin. Pinnallisimmalla tasolla se tarkoittaa ”tee se itse” -estetiikkaa tuhnuisine soundeineen ja suomalaisittain lausuttuna englantina. Ne eivät kuitenkaan ole useimmissa tapauksissa negatiivisia piirteitä, vaan kertovat tinkimättömästä oman näkemyksen tavoittelusta. Suurin yhteinen nimittäjä on vilpitön intohimo musiikin tekemiseen.
Kaiken kaikkiaan Sivulliset on hieno muistutus siitä, kuinka paljon mielenkiintoista musiikkia tehdään suurlevy-yhtiöiden intressien ulkopuolella. Erikoista on myös se, että näytteitä ei ole valittu artistien merkittävyyden ja tunnettuuden mukaan, vaan puhtaasti biisien ehdoilla. Eikä sillä metodilla voi epäonnistua.