ERLEND ØYE : Unrest

Jokin aika sitten brittiläinen poplehdistö yritti markkinoida Norjan toiseksi suurinta kaupunkia Bergeniä maailman viileimpänä elektronisen popmusiikin kehtona. Röyksoppin ja Telle Recordsin ympärille kyhätyn rakennelman outolintu oli Erlend Øyen ja Eirik Glambek Bøen muodostama akustinen duo Kings Of Convenience. Kaksikon Quiet Is The New Loud -levy oli mitä puhtoisinta Simon & Garfunkel -laulelmaa, mutta he osoittivat kuuluvansa joukkoon albumin materiaalista remiksatulla Versus-kollaboraatiokoosteella, joka kuulostaakin albumeista huomattavasti rikkaammalta ja kiinnostavammalta.

Kesien 2001 ja 2002 välillä Erlend Øye nauhoitti kymmenen kappaletta kymmenessä kaupungissa, kaikki eri kirjoittaja/tuottajakumppanin kanssa. Kaikki laulut toteutettiin elektronisen musiikin keinoin. Unrest-levyllä on mukana myös kaksi suomalaista artistia: turkulainen Mr. Velcro Fastener sekä Helsingin edustajaksi valikoitunut Timo Kaukolammen, Tuomo Purasen ja Mikko "Vilunki 3000" Viljakaisen Kilogram. Suomalaisten nimien oikeinkirjoitus osoittautuu levyn kansiteksteissä taas kerran huvittavan ylivoimaiseksi.

Erlendin pehmeä puhelaulu on tietenkin tärkein albumin kappaleita toisiinsa sitova elementti, mutta muutenkaan levyllä ei ole ikäviä saumoja. Joko yhteistyökumppanien estetiikantaju on ällistyttävän yhteneväinen tai sitten kaikki ovat räätälöineet kappaleensa liikaakin odotusten mukaiseksi. Unrest-albumi on helppo kuvitella kansivihossa esitellyn Erlendin asunnon cd-soittimeen.

Kaksi kappaletta kuitenkin erottuu joukosta, toinen niistä levyn ikävimpänä yllätyksenä. Rutisevasta soundistaan tunnetun Björn Torsken (Bergen) ystävänsä levylle valitsema puolivillainen house-parodia The Talk on yllättäen albumin mitättömin tekele. Vastikään myös ruotsalaisen Jay-Jay Johansonin kanssa työskennelleen Schneider TM:n (Berliini) katkorytminen, tunnelmaltaan futuristinen ja lauluosuuksiltaan vahvasti efektoitu Like Gold on sijoitettu osuvasti levyn viimeiseksi raidaksi.

Unrest-levyn yleistunnelma on lämmin ja haikea, kuin jotain ikävöivä. Sen paras kappale on heti ensimmäisenä kuultava, Metro Area -puolikas Morgan Geistin (New York) kanssa työstetty Ghost Trains, joka kuulostaa kaltaistensa joukossakin poikkeuksellisen romanttiselta ja nostalgiselta, mennyttä aikaa hellästi silmäilevältä sävelmältä. Suomalaisista onnistuu paremmin Kilogramin A While Ago And Recently, joka kiusaa nätin melodiansa tuttuudella, venyy luontevasti seitsemään minuuttiin ja kasvaa alati jännitteeltään, mutta ei äänimassaltaan. Mr. Velcro Fastenerin Symptom Of Diseasen rytmit eivät ole yhtä tinkimätöntä elektroiskua kuin yleensä, mutta ne jäävät silti hieman eripariseksi Erlendin laulun kanssa. Sama laulun ja rytmitaustan irrallisuus nousee ongelmaksi parissa muussakin kappaleessa.

Muukalaisena oudossa maassa -asetelma olisi voinut aiheuttaa jännittävämpiäkin kohtaamisia. Unrestin pääosin melodinen, kevyt ja selkeä elektroninen popmusiikki ei pyri rikkomaan rajoja eikä haastamaan kuuntelijaa. Ennemminkin se kertoo, että Erlend Øye on kohtelias ja sivistynyt kaveri, joka kannattaa ehdottomasti kutsua kotiinsa kahville.