FAIRPORT CONVENTION: Meet On The Ledge

Arvio julkaistu Soundissa 11/2003.
Kirjoittanut: Timo Kanerva.
Vuosien varrella olen nähnyt Fairport Conventionin keikalla kolme kertaa: ensin festareilla, sitten konserttisalissa ja lopulta lontoolaisen pubin hikisessä takahuoneessa.

Arvio

FAIRPORT CONVENTION
Meet On The Ledge
Island

Vuosien varrella olen nähnyt Fairport Conventionin keikalla kolme kertaa: ensin festareilla, sitten konserttisalissa ja lopulta lontoolaisen pubin hikisessä takahuoneessa. Yleisömäärä oli siis suosion hiipuessa päässyt vähenemään kymmenestä tuhannesta vajaaseen sataan, soittajat olivat moneen kertaan vaihtuneet, mutta aina se parhaitten perinteitten pelimannihenki eli ja hengitti. Tätä taustaa vasten täytyy kuitenkin myöntää, että ihmetykseni oli melkoinen, kun huomasin Fairport Conventionin Euroopan-kiertueen suuntautuvan marraskuussa Turkuun ja Helsinkiin saakka. Löytyykö brittiläiselle folk-rockille tämän päivän Suomesta yleisöä niin, ettei Kulttuuritalo kumise tyhjyyttään?

Fairport Convention on jo jättänyt 35 vuoden rajapylvään taakseen, ja sitä Island juhlistaa kolmella uudelleen masteroidulla klassikolla ja kahdella kokoelmalla. Kokoelmista voi suositella erinomaisen läpileikkauksen yhtyeen urasta tekevää Meet On The Ledge -tuplaa. Käsittämätöntä kyllä, myös What We Did On Our Holidays osoittautuu "raita sieltä, toinen täältä" – periaatteella kasaan kursituksi valikoimaksi, eikä sillä siis ole mitään tekemistä täsmälleen samannimisen yhtyeen hienon kakkosalbumin kanssa. Joku voisi käydä Islandilla kertomassa, ettei varsinaisten albumien nimiä millään verukkeella voi vohkia kokoelmien titteleiksi!

Fairport Conventionin pitkään historiaan kuuluvat lukemattomat kokoonpanovaihdokset, eivätkä Unhalfbrickingin (1969), Liege & Liefin (1969) ja Full Housen (1970) tähdetkään ole enää miesmuistiin yhtyeessä soittaneet. Niiden täysin omaleimaisen kitaroinnin hoitelee nimittäin tuolloin vasta 20-vuotias Richard Thompson, ja kahden ensimmäisen albumin herkistä lauluosuuksista vastaa puolestaan Sandy Denny. Sandy jätti yhtyeen Liege & Liefin jälkeen, ja hän kuolikin jo yli kaksi vuosikymmentä sitten. Richard Thompson taas suuntasi Full Housen valmistuttua menestyksekkäälle soolouralle.

Liege & Liefillä "Englannin Jefferson Airplanena" tunnettu Fairport Convention otti ratkaisevan askeleen kohti kansanmusiikkia. Taakse jäivät sinänsä mainiot versiot Joni Mitchellin ja Bob Dylanin biiseistä ja tilalle tulivat sekä aidot kansansävelmät että omat, samasta perinteestä ammentavat laulut. Kun tätä traditionaalista materiaalia tulkitsi naislaulajan, kahden sähkökitaran, basson ja rumpujen muodostama rockbändi, mihin ainoastaan David Swarbrickin pelimanniviulu toi aitoja folksävyjä, syntyi tuore, tuolla historiallisella hetkellä ennen kuulumaton folkin ja rockin synteesi.

Täydestä syystä Liege & Liefiä pidetään Fairport Conventionin ja oikeastaan koko genrensä merkittävimpänä albumina. Kauaksi siitä ei kuitenkaan jää Unhalfbricking, miltä löytyy Sandy Dennyn ajaton, pieni mestariteos Who Knows Where The Time Goes? 

Lisää luettavaa