The Feelingin debyyttialbumi, rentoranteinen mutta käsityöläisen tarkkuudella hiottu Twelve Steps And Home (2006) porautui taivaallisine popmelodioineen välittömästi kalloon. Join With Usilta taas paistaa pieni paniikki: hyväntuulisiksi tarkoitettuja biisejä on työstetty mailaa tiukasti puristaen.
Ei sillä, etteikö The Feeling yhä hommaansa osaisi. Umpimelodinen pehmorock hoituu taitavalta bändiltä, mutta esikoisen ilmavuus on saanut väistyä täyteen puristetun ilmaisun tieltä. The Feeling tuntee soittimensa ja pophistoriansa, ja ikävä kyllä haluaa näyttää sen joka käänteessä.
Aivan viime vuonna debytoineen, camp-koeputkessa kasvatetun Mikan kaltaisen yli-innokkaan sirkushylkeen elkeisiin The Feeling ei sentään sorru, vaikka läheltä paikoin liippaa. Tekopirtein esimerkki on Won’t Go Away, joka kuulostaa Frendien ja Onnen päivien tunnareiden risteytykseltä esittäjänään Brady Bunch -leffojen tiimi. Biisin soidessa tuntuu kuin slipoveri kasvaisi ylle.
Ajoittaisesta lipevyydestä huolimatta Join With Usilla on paljon hyvää. Without You on kelpo esimerkki keskitempokertsistä, joka tuntuu alkuun turhan niljakkaalta, mutta joka menee ihon alle ennen kuin ehtii kissaa sanoa. 10cc:n (jolle soisi jo rehabilitoinnin), Wingsin ja Supertrampin pehmeät arvot pätevät yhä, mutta nyt The Feelingiä vaivaa mallioppilaan trauma: ”Katsokaa kaikki, mitä mä osaan!”