GENE CLARK: No Other

Arvio julkaistu Soundissa 10/2003.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Jos pelkkä musiikillinen laatu ja rehellinen sielukkuus riittäisi menestykseen pop-bisneksen ryteiköissä, Gene Clark olisi yksi kaikkien aikojen juhlituimpia amerikkalaisia artisteja.

Arvio

GENE CLARK
No Other
Warner

Jos pelkkä musiikillinen laatu ja rehellinen sielukkuus riittäisi menestykseen pop-bisneksen ryteiköissä, Gene Clark olisi yksi kaikkien aikojen juhlituimpia amerikkalaisia artisteja. Historia kirjoitetaan kuitenkin usein valitettavan matalaotsaisin ehdoin ja siksi The Byrds -yhtyeen ja koko country rock -idiomin lahjakkain lauluntekijä joutuu tyytymään keskiraskaan kulttisankarin rooliin. Vuonna 1991 kuolleen Clarkin elämäntyö on onneksi kohtuullisen hyvin saatavilla ja jokainen voi tarkistaa tosiasiat. Kuka kirjoitti kolmen ensimmäisen The Byrds -albumin parhaat biisit ilmiselvien tambourinemanien ohella? Kuka loi ensimmäisen täysverisen country rock -kokonaisuuden soolodebyytillään jo vuonna 1967? Kenen soololevyt voidaan nostaa länsirannikon rockin todellisiksi merkkipaaluiksi ohi kymmeniä miljoonia myyneiden kokaiinikotkien? Vastaus kysymyksiin on yksi ja sama: Gene Clark.

Vuonna 1974 ilmestynyt No Other on kiehtova kuva paitsi Clarkista myös syntyajastaan. Gay-moguli David Geffenin Asylum-merkillä julkaistuun albumiin on puristettu aimo tujaus 1970-luvun klassisinta Kaliforniaa. Näissä sessioissa Gene Clarkin briljantit laulut kohtasivat sen, mitä sadalla tuhannella taalalla tuolloin sai. Edellisten soolotöiden pienimuotoinen ja korutonkin tuotantotyyli sai väistyä sessiomiesten valioarmeijan ja viimeisen päälle puleeratun soundin tieltä. Puhtaan akustisen soinnin rinnalle uitettiin muodikkaita kosketinmausteita ja yllättävän funkyja sointeja. Gene Clarkin tavaramerkiksi muodostunut country-tyyli vääntyykin No Other -levyllä ajoittain lähes mahtipontiseksi valkoisen miehen souliksi.

Sinänsä komea tuotantojälki on tämän aikanaan totaalisesti flopanneen aarteen ainoa kauneusvirhe: Clarkin musiikissa parasta on mies ja laulunsa. Silver Ravenin, Strength Of Stringsin ja Lady Of The Northin tasoiset kappaleet loistaisivat ehkä vielä kirkkaammin kevyemmällä kuorrutuksella. Toisaalta lievät ylilyönnit tekevät tästä huippumerkittävästä uudelleenjulkaisusta niin totaalisen pulahduksen 1970-luvun Amerikkaan. 

Lisää luettavaa