Yksi popmusiikin hipster-piirien halutuimmista tuottajista tällä hetkellä on TV On The Radio -yhtyeen Dave Sitek. Hänen katalogiinsa kuuluu niin Yeah Yeah Yeahsin rocklevyjä kuin Scarlett Johanssonin unelias albumikin.
Jotain heti tunnistettavaa Sitekin tyylissä taitaa sittenkin olla. The Magician’s Private Library -levyn synteettiset aallot, bassoraitojen matala jyry ja Antibalas-kokoonpanon soittajien sinne tänne tuikkivat torvet voisi kuvitella tuottajalle ominaisiksi valinnoiksi. Ne pukevat Holly Mirandan ensilevyn lauluja erinomaisesti, mutta nykyajalle tyypillisesti tämänkin albumin kannessa voisi olla myös tuottajan nimi, sillä niin suurelta tuntuu hänen vaikutuksensa.
The Magician’s Private Library -levyn satumaailma sisältää sekä Liisa ihmemaassa -henkistä leikkisyyttä että modernia etäisyyttä. Aluksi laulut uivat ohi, mutta paranevat ajan myötä, kun ne paljastavat oman persoonansa. Forest Green Oh Forest Green hurmaa lastenlaulumaisella melodiallaan ja No One Just Is kohtalokkuudellaan.
27-vuotiaan laulajattaren raukea tapa laulaa muistuttaa Cat Powerista ja hänen äänensä tuo toisinaan mieleen Beach Housen ihastuttavan Victoria Legrandin. Viehättävän dreampop-levyn päällimmäiseksi ongelmaksi nousee kappalemateriaalin notkahdus puolivälin jälkeen. Senkin jälkeen kauniisti kerrostuvassa äänikuvassa piisaa ihasteltavaa.