Torontolaisen laulaja-lauluntekijä Howie Beckin kolmas albumi on hyvä levy, paikoin enemmänkin. Se on yksi levy lisää siihen loputtomaan amerikkalaisten trubaduurien yksin studiossa väsäämien, haikean melodisten popalbumien sarjaan, johon ovat oman merkittävän osansa tuoneet muun muassa Jason Falkner ja Elliott Smith.
Levyllä on kolmetoista muotovaliota popkappaletta, joiden teksteihin Howie on vuodattanut sydänverensä ja joiden sävelille hän on etsinyt täydellistä sovitusasua. Melodiat soljuvat kauniisti jättäen paikoin hyvinkin pysyviä muistikuvia. Siellä täällä mukaan tulee yllättäviäkin käänteitä.
Jo avausraita Alice esittelee todella kauniin melodian, jota loppupuolella tukee utuinen trumpetti. Mandoliini puolestaan tekee We Waitedista mainion kantrihumpan. Kaihoisa I Need Light sopisi jonkun itseään etsivistä nuorista kertovan indieleffan taustalle. Sykähdyttävistäkin hetkistään huolimatta Howie Beck on ”vain” hyvä poplevy. Astetta ylemmäs noustakseen se kaipaisi ainakin persoonallisempaa laulua, ja turhan pikkunätti ote saa mielenkiinnon helposti herpaantumaan.