I: Between The Worlds

Arvio julkaistu Soundissa 11/2006.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.
Sikäli kun I:stä kaavailtiin alunperin - kuten varsin ilmeistä oli - Immortalin jatko-osaa, ei Immortalin musiikki ollut Sons Of Northern Darknessin (2002) jälkeenkään ajautumassa mitenkään odottamattomille urille. Black metaliin (uudelleen) tuloaan tekevä rock'n'roll-henki oli jo aikaa sitten iskenyt myös Immortaliin, eivätkä muutamat eeppiset, Bathorya tapailevat kappaleet poikenneet nekään liiaksi yhtyeen viimeisten levyjen yleisestä linjasta.

Arvio

I
Between The Worlds
Nuclear Blast

Sikäli kun I:stä kaavailtiin alunperin – kuten varsin ilmeistä oli – Immortalin jatko-osaa, ei Immortalin musiikki ollut Sons Of Northern Darknessin (2002) jälkeenkään ajautumassa mitenkään odottamattomille urille. Black metaliin (uudelleen) tuloaan tekevä rock’n’roll-henki oli jo aikaa sitten iskenyt myös Immortaliin, eivätkä muutamat eeppiset, Bathorya tapailevat kappaleet poikenneet nekään liiaksi yhtyeen viimeisten levyjen yleisestä linjasta. Se, että Between Two Worlds on edellämainittujen seikkojen valossa astunut Immortalista jokusen askeleen eteenpäin, johtunee ainoastaan siitä, että I:llä ei enää ole Immortalin nimeä painolastinaan.

Kun I toisaalta pyrkii säilyttämään siteensä Immortalin historiaan, se hakee myös uusia siteitä likaiseen räyhärokkiin – Motörheadin tapaan, mutta hyvin varovaisesti. Ja vaikka jälkimmäisen pitäisikin ilmeisesti olla I:n vahvin kortti, huomion keskipisteeseen kapuavat lopulta Warriorsin ja Mountainsin tapaiset yksinkertaiset, jylhän eeppiset kappaleet, joiden tekemisessä I on selkeästi omimmillaan. Jos yhtye vain malttaa lopettaa turhan Motörhead-intoilun ja keskittyä olennaiseen, seuraavalla levyllä sillä on mahdollisuus nousta keskinkertaisuuden suosta jonnekin huomattavasti korkeammalle.