IAN HUNTER: From The Knees Of My Heart – The Chrysalis Years 1979-1981

IAN HUNTER
From The Knees Of My Heart – The Chrysalis Years 1979-1981
Chrysalis

Mott The Hooplen kokkamiehenä ja soolourallaan Ian Hunter levytti enimmäkseen CBS/Columbialle, mutta merkittäväksi muodostui myös lyhyt Chrysalis-kausi. Kauden kaksi studioalbumia ovat You’re Never Alone With A Schizophrenic ja Short Back N’ Sides (1979 ja 1981). Niiden välissä ilmestyi aikansa menestysformaatin mukainen livetupla Welcome To The Club (1980). Tosin yksi puolisko oli uutta studiokamaa. Chrysalis julkaisi Hunterilta vielä jälkimmäisen albumin aikaisen kiertueen livevideon Ian Hunter Rocks (1983), jonka ääniraita on boksin neljäs cd-levy. Konserttitallenteet kattavat Hunterin olennaiset Mott-hitit ja aiempien levytysten helmet.

Jokainen levy on ahdettu täyteen bonusversioilla ja sessioraidoilla. Kokonaisuus on nautittava ja täysipainoinen, sillä bonusmateriaali on poikkeuksellisen  laadukasta. Etenkin klassikkoalbumiksi mainittu Schizo mehustuu vieläkin paremmaksi loistavilla bonusraidoilla, joissa myös kitaristi-tuottaja Mick Ronsonin korvaamaton kumppanuus korostuu. E-Street Bandin kolmikko Roy Bittan, Garry Tallent ja Max Weinberg turvaa rehdin rockselustan ja Mott-biiseistä tutut pianotahditukset. Maanläheiset rockit ja uljaat slovarit ovat täydellisesti tasapainossa. Klubi-live taltioi Hunter-Ronson -taisteluparin meiningin upeimmillaan.

Vaatimaton ei ole toisenkaan Chrysalis-albumin miehitys, sillä Ronsonin rinnalla tuottajana ja kitaristina toimi Clashin Mick Jones, ja rummuissa vieraili bänditoverinsa Topper Headon. Soundi on osin karskimpi, jotkin hennot melodiat oudompia ja reggaekin saa osansa, mutta biisit eivät ole menettäneet leimallista lennokkuuttaan. Erityisen ilahduttavaa on se, että Yhdysvaltoja ahkerasti kiertävä rokkari ei luovuta pikkusormen kynttäänkään poplistojen ja MTV-myllyn lipeville kasarisoundeille, joihin moni brittiläinen blues- ja rock’n’roll-pohjainen akti tuntui sortuvan. Hunter haki yleisönsä sohvapopparien tai diskokansan sijasta klubikonserttien hikisestä mutta elävästä rock-trashista.