Taas nostetaan yksi veteraanirokkari arvoon ansaitsemattomaan, kun The Beatlesista ei ole joka numeron vetonaulaksi, tuumailin brittilehtien alkaessa kohista Ian Hunterin uudesta soolosta ja Mott The Hooplen paluukeikoista. Vertaavat vielä kulahtanutta kiiltorokkaria loistavaa luomiskautta elävään Dylaniin!
Pakkohan omia korvia on kuitenkin uskoa. Seitsenkymppinen Ian Hunter on pyöräyttänyt kerrassaan elinvoimaisen albumin, jolta paljastuu jokaisella kuuntelulla uusia ilonaiheita. Kertosäkeet tarraavat tajuntaan heti. Käheä ääni on säilyttänyt voimansa. Babylon Bluesin kaltaiset rokkaukset houkuttelevat hoilaamaan mukana, mutta levyn kirkkain helmi on herkkä Girl From The Office. Rod Stewart antaisi moisesta puoliballadista kernaasti kartanon tai pari.
Ian Hunterilla ei sentään ole käytössään Dylanin veroista arvovaltaista karismaa, mutta melodiapuolella Iso D voisi jopa ottaa oppia entisestä Young Dudesta. Vanheneminen taitaa sittenkin olla kelpo ratkaisu, ainakin taiteellisessa mielessä.
