ITÄVÄYLÄ: Itäväylä

Jos biisin pituus on yli kolmetoista minuuttia, nimi Jeesus Kristus ja se sisältää moniminuuttisen hevitiluttelukitarasoolon, ei tyylitaju voi olla pahasti pielessä. Ja loistava biisi tämä rytmikoneen eteenpäin puskema, syntetisaattorin ja kitaran muovaama instrumentaalijyrä onkin.

Samaa tavaraa on koko Itäväylän ensilevy täynnä. Neljä pitkää biisiä, jotka luottavat junnaavan sähköisen boogien voimaan, ja mikäs siihen on luottaessa, kun näkemys asiasta on näin vahva. Yhtyeen tyyli on poikkeuksellisen selkeä ja johdonmukainen. Vaikka tämä vain vinyylinä julkaistu levy ei ole musiikillisesti tavallisinta tavaraa, on siitä helppo nauttia. Ilmeiseen vertailukohtaansa Circleen nähden Itäväylä on ilahduttavan hyväntuulinen, mutta ei onneksi lainkaan humoristinen.

Mutinallekin löytyy aihetta. Paikoin turhan kevyet ja halpasoundiset rytmitaustat eivät anna toistoon perustuvalle musiikille sen kaipaamaa voimaa. Lisäksi pituuteensa nähden biisit kaipaisivat lisää dramatiikkaa, jos ei rakenteellista niin ainakin sovituksellista. Parhaiten tässä onnistutaan kahtia jaetussa Jeesus Kristuksessa, sekä maanisen saarnamiehen kuljettamalla aloitusraidalla Black Diamond Express.