Jos kaupallista menestystä ajatellaan, Jay Bennett jätti Wilcon juuri väärään aikaan. Vuonna 2001 yhtye oli vihdoin breikkaamassa astetta suurempaan suosioon, mutta Bennettille tämä ei ollut olennaista. Tärkeämpää oli tehdä musiikkia puhtaasti omilla ehdoilla, ilman yhtyeissä väkisinkin esiintyvää kompromissin hajua. Eroa edesauttoi sekin, että siinä missä Wilco luottaa pitkälti juurevaan ilmaisuun ja amerikkalaisiin laulunkirjoitusperinteisiin, on Bennett musiikillisesti selvästi oudompi lintu. Selkeää kehystä mies ei musiikilleen ole rajannut ja sen takia The Magnificent Defeat harppoo milloin orastavan psykedelian, milloin raastavan taiderokin parissa.
Totuus ei kuitenkaan ole näin skitsofreeninen – tai pitäisikö sanoa mielenkiintoinen. Valitettavasti Bennett sortuu liiankin usein kierrättämään tuttuja pubirock-kliseitä toisensa perään. Pahiten tämä korostuu kappaleissa Replace You ja Out All Night, jotka tylsyydessään voisivat olla minkä tahansa harrastelijaryhmän kynästä kotoisin. Aivan kuin mieheltä olisi levyn loppua kohden loppunut puhti kaikkeen kokeiluun. Se on harmi, sillä alkupuoli antoi odottaa todellista musiikillista seikkailua.