Jos joku hölmö on menettänyt uskonsa äänitetyn musiikin julkaisemiseen, hänen kannattaa tutustua välittömästi Have One On Me -kokonaisuuteen. Jos kotona kuunneltavien levyjen aikakausi jää vain poikkeukselliseksi välivaiheeksi musiikin historiassa, sietää kaikkien olla tyytyväisiä, että se pystyy tuottamaan tällaisia teoksia.
Kalifornialaisen lauluntekijän Joanna Newsomin täytyy todella uskoa taiteeseensa. Hänen kolmas albuminsa on gargantuamainen kolmen levyn kansio, jolla on mittaa kahden tunnin verran. Ei tunnu lainkaan oudolta, että naisen ympärille luodaan paraikaa samanlaista vakavaa myyttiä, joka ympäröi Kate Bushin ja Joni Mitchellin kaltaisia artisteja.
Pianoa ja harppua soittavan Joanna Newsomin musiikki ei metelöi, mutta siinä on paljon kuunneltavaa. Kirkasääninen Newsom esittää folkperinteestä kumpuavat laulunsa elävästi ja niiden sovitukset ovat oivaltavia. Mausteeksi on tuotu jousisoittimien ja puhaltimien lomaan eksoottisia soittimia idästä ja lännestä. Vaikka musiikki ei ole raskasta, saattaa olla terveellisempi nähdä Have One On Me -paketti kolmena erillisenä levynä kuin kolmoislevynä.
Ihan oman suurtyönsä muodostavat Newsomin hienosti virtaavat tekstit. Muun muassa Jarvis Cocker on opettanut, että sanoituksia ei saa milloinkaan lukea samaan aikaan kun kuuntelee musiikkia. Niinpä ehdotan varaamaan tarpeeksi aikaa Have One On Me -albumin kansivihkon tutkimiseen. Jos hengästyttävä nimiraita tai omaelämäkerrallinen In California eivät saa haukkomaan henkeä ihastuksesta, olen ymmälläni.
