JOHN HIATT & THE GONERS: Beneath This Gruff Exterior

Hitto, millaista musiikin tekemisen elinvoimaa nämä vanhat, pinnalta "gruffit" lauluntekijät edustavatkaan! Goners-bändin suosiollisella särmällä John Hiatt pistää uudet laulunsa Bob Dylanin loistavaa, blueskapakalta maistuvaa Love and Theft -levyä tai Steve Earlen uutta luovia bluegrass-sessioita ronskimpaan kuosiin. Rehdit riffit, vonkuvat slidet ja tanakat rumpukompit repivät juuria ja turpeen tuoksua esiin, mutta Hiattin käreät vokaalit ja purevat biisit eivät kaipaa mitään rytmin tai bluesin perinnesessiota. Hän kiskaisee taustamoottorista parhaat tehot ja pudottelee odotetun vahvan setin niiden rikastamia lauluja. Joukossa on tuikean aloituspotkun Uncommon Connection kaltaisia ripeästi ravaavia rock-runttauksia (Circle Back, Fly Back Home), vain pinnalta vastahakoisia blueseja (Almost Fed Up With The Blues), springsteen-uhoon yltäviä huuliharpun haikeita balladeja (Missing Place) ja pettävän heleitä kantrisävähdyksiä (My Baby Blue). Mikään mainituista lajityypeistä ei tyydy annettuun kaavaan, vaan on poikkeuksetta paljon enemmän sekä soiton erinomaisen, repäisevän avoimuuden että Hiattin jyrkän karisman ansiosta. Eikä yksikään biisi ole turha.