Kerkko Koskinen voi lopettaa Ultra Bran tai ainakin panna sen jäihin, mutta Ultra Brata hän ei saa pois itsestään. Suomalaiseen pophistoriaan pysyvästi jäänyt yhtye kummittelee vahvasti säveltäjän uudessa laulupainotteisessa työssä, jonka kaksi edeltäjää kulkivat instrumentaalimmin ja elokuvallisemmin jazzillisempaa big band -linjaa. Pähkinänkuoressa Kollektiivi edustaakin Ultra Bran laulullisuuden ja soundtrack-jazzin synteesiä, ja onnistuu siinä varsin hyvin.
Maestron rinnalla lauluosuuksista, sekä solistisista että stemmallisista, vastaavat Ultra Bra -veteraani Vuokko Hovatan lisäksi PMMP:n Paula Vesala ja yllättävämmin Manna, jonka kuuleminen tällaisessa, hänen omista levyistään täysin poikkeavassa kehyksessä kiehtoo kummasti. Eivät Vesala ja Hovattakaan mitään mokaa, vaikkei jälkimmäisen perinteisimmin kuorolaulullinen, ei-niin-henkilökohtaisen-oloinen tyyli itselleni varauksetta putoakaan.
Levyn vahvuuksiin kuuluvat ehdottomasti Koskisen valoa, varjoa ja draamallista aluskasvillisuutta tiukkuvat sävellykset ja sovitukset. Myös pääsanoittaja Anna Viitalan tekstit ja Vesalan kynäilemä Koska meitä ei ole provosoivat ajattelua. Mukana on muitakin tekstittäjiä Anna Ahmatovasta lähtien.
Pieni ei Kollektiivissä ole kaunista: perusbändin tukena soi valtava Kuopion Nuorisokuoro sekä runsaat jouset ynnä käyrätorvi, pasuuna ja bassopasuuna. Iso jälki erottuu massasta.
