LAURI TÄHKÄ: Polte

Arvio julkaistu Soundissa 11/2011.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Kun Lauri Tähkä yllättäen laittoi maaliskuussa pisteen suomalaisen rockin viime vuosikymmenen suurimmalle menestystarinalle, niin ulkomaailman reaktiot olivat lähes yhtä voimakkaita kuin Nightwishin erottaessa laulusolistinsa. Lauri Tähkä & Elonkerjuusta oli tullut käsite, josta ei haluttu päästää irti.

Arvio

LAURI TÄHKÄ
Polte
Universal

Kun Lauri Tähkä yllättäen laittoi maaliskuussa pisteen suomalaisen rockin viime vuosikymmenen suurimmalle menestystarinalle, niin ulkomaailman reaktiot olivat lähes yhtä voimakkaita kuin Nightwishin erottaessa laulusolistinsa. Lauri Tähkä & Elonkerjuusta oli tullut käsite, josta ei haluttu päästää irti. Tähkä itse näyttää kuitenkin koko ajan tienneen mitä hänen on täytynyt tehdä.

Soolodebyyttinsä riehakkuudesta päätellen Lauri Tähkän polte omalle uralle – niin levylle kuin yleisön eteen – on ollut ilmeisen kova. Albumin urilta välittyvä innostuneisuus on vähintään samaa luokkaa kuin eteläpohjalaisen vasikan tuhannen riemu sen päästessä pitkän talven jälkeen ulos laitumelle.

Polte-albumi on tehty hittilevyksi biisijärjestystä myöten. Vetävästi rullaava Syyskuun kyy lyö pelin käyntiin ja pelimanninen Riittää meillä päiviä muistuttaa lopuksi taakse jääneestä kansanmusiikillisuudesta. Nimiraidalla ja pianon sekä kautta levyn tyylikkäästi soivien jousien kevyesti kuljettamalla Pieni ihminen -kappaleella Lauri Tähkän sävelet sonnustautuvat Juha Vainio -palkinnonkin saaneen Sinikka Svärdin sanoihin. Tamla Motown -beatillä kulkevalla Myrskyllä Tähkän tekstityskumppanina on murrerunoilija Heli Laaksonen, mutta laulukieli on sentään oikea suomi.

Riku Mattilan upeasti tuottama ja ammattilaisten kanssa soitettu levy täyttyy Lauri Tähkän joko luontaisesti tai mittaamalla synnyttämistä iskusävelistä, joista jokainen olisi voinut olla Syksyn Sävelen voittaja. Tähkän pohjalaisuus on samalla lopullisesti sulautunut osaksi iskelmällisen popmusiikin ja paikoin rockinkin valtavirtaa.

Lisää luettavaa