Levyarvio: Flow hallussa ja sanaleikit näppäriä – Homeboy Sandman hyppää sulavasti roolista toiseen

Homeboy Sandman
Dusty
Mello Music Group

Homeboy pyyhkii pölyt pöydältä. New Yorkin Queensistä ponnistavan kotipojan yhdeksäs albumi on ug-räppärin tavaramerkiksi muodostunutta teknisesti täsmällistä riimittelyä alusta loppuun. Miehen kyky hypätä rytmistä ja flow’sta toiseen on ylivoimainen – kuinka vaivattomasti hän heittäytyykään boastaamisesta keskusteluun tai paasaamisesta filosofointiin! Homeboyn nerokkaat sanaleikit ovat viihdyttävä matka miehen arkitodellisuuteen, jossa on ok räpätä sulassa sovussa sielujen vaelluksesta ja pimppien ylivertaisuudesta. Hän todella tuulettaa nurkat ja on enemmän auki kuin koskaan.

Suurin muutos albumilla on tuottajavaihdos – Stones Throw karsii hiphopista, joten myös Homeboy sai löytää uuden tallin ja sitä myötä uuden tuottajan. Paikka on täytetty, ja vaikka myös Edanin psykedelia toimi, Mono En Stereo sopii Homeboyn kelkkaan kuin nenä päähän.

Tuotanto on kautta linjan kekseliästä, muttei kuitenkaan vie huomiota Homeboyn räpeiltä, vaan päinvastoin tukee ja korostaa niiden erinomaisuutta. Samplet liikkuvat ennakkoluulottomasti yli genrerajojen aina lounge rockista spiritual jazziin, funkiin, souliin sekä heimorytmeihin ja marssiorkesterikomppeihin.