Levyarvio: Folk-artisti astui ulos mukavuusalueeltaan – Kokeelliseksi heittäytynyt Seamus Fogarty laulaa hevosista ja nunnista

Arvio julkaistu Soundissa 10/2020.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Seamus Fogarty
A Bag Of Eyes
Domino

Irlantilainen laulaja/lauluntekijä on itselleni täysin uusi tuttavuus, mutta tämä on jo miehen kolmas pitkäsoitto. Pari ep:täkin löytyy.

Seamus Fogarty tulee folk-kuvioista, vaan tällä kertaa hän halusi entistä enemmän astua mukavuusalueensa ulkopuolelle ja hyödyntää elektroniikkaa, ei pelkästään soundeissa vaan myös laulujen tekotavassa. Rohkeus palkitaan, sillä jälki erottuu massasta harvinaisen luontevalla juurevuuden ja modernismin yhdistelmällään. Syy piilee siinä, että Fogarty ei pelkää olla sointipuolellakaan hyvinkin kokeellinen. Ratkaisut eivät ole lainkaan ilmeisiä, mutta niissä ei myöskään aisti minkäänlaista yliyrittämistä. Jos kansanmusiikkitausta kuuluu erityisesti Fogartyn äänessä ja laulutavassa, niin sen lisäksi läppärit ja teollisesti raksuttavat rytmikoneet saavat hetkittäin seuraa banjosta, särökitarasta, jopa saksofoneista.

Lyriikka tarkkailee arkipäivän tapahtumia laiduntavista hevosista ja lentopalloa pelaavista nunnista ystävien menettämiseen. Koko hoitoa leimaa mukavan kodikkaasti intiimi ilmapiiri, tuntuu kuin juttelisi tekijän kanssa.

Lisää luettavaa