Levyarvio: Häpeämätön patetialataus kestää – Sarah Klangin uusin on lupauksia herättävä muttei suora tie läpimurtoon

Sarah Klang
Creamy Blue
Pangur

Sarah Klang todisti lumovoimansa tammikuussa 2019 lämmitellessään First Aid Kitia Helsingin jäähallissa. Kun valkoisessa leningissään hehkunut laulaja nousi esittämään Ghost Townia pääesiintyjän kanssa, väreili lavalla erityinen taika – siitäkin huolimatta, ettei Klangin mikrofonista kuulunut aluksi ääntäkään.

Creamy Blue osoittaa karisman kestävän myös studio-olot. Vaikka nopeasti esikoisen (Love In The Milky Way, 2018) jälkeen tehty albumi on aiempaa runsaammin sovitettu ja patetialataukseltaan häpeilemättömämpi, on se täysin riippuvainen Klangin läsnäolosta.

Ja laulaja vastaa vaateeseen antaumuksella. Etenkin Call Men kaltaisissa runsaskaarisissa kappaleissa hänen tulkinnastaan kajastaa voima, jonka pohjimmaiset tasot ovat vasta löytymässä. Asetelma kutkuttaa. Läpimurroksi Creamy Blue ei kuitenkaan yllä. Vaikka lisääntynyt dramatiikka saa Klangin loistamaan, nojautuu musiikki turhan usein perusvarmaan näkemykseen. Skandinaviafiltterin läpi kiskaistu americana soi elokuvallisen jouheasti, mutta läpikotaisin versioidusta traditiosta ammennettaessa tarvittaisiin myös ripaus yllättävyyttä. Tai ehkä vain jämäkämpi niskalenkki kaikista kerronnattomiksi jäävistä kliseistä.

Onneksi Klangilla on auransa. Sen kannattelemana Creamy Blue voittaa kyllä puolelleen. Ja esittää samalla kirkkaan lupauksen jostakin vielä paremmasta.