Aleah on edesmenneen Aleah Starbridgen lauluihin ja tuotantoon perustuva sooloalbumi, jonka hänen kumppaninsa, Swallow The Sun -kitaristi Juha Raivio on koonnut sellaisena kuin artisti itse olisi halunnut levynsä julkaista.
Aleah-albumin ensimmäiset yhdeksän kappaletta ovat enimmäkseen akustiseen kitaraan ja Starbridgen herkkään laulusoundiin perustuvia hypnoottisia tarinoita, joissa melodiakehitelmät ja kappaleiden osien rakentuminen ottavat aikansa. Teoksien tunnelman sisäinen kasvu on asteittaista ja hienovaraista, mutta täysin luontevaa ja narratiivista.
Akustisen osan jälkeen kuullaan kuusi isommin sovitettua kappaletta, joissa sointi on niin ikään retro, ajaton ja rikas. Raskaasta musiikista ja tekijöidensä musiikillisista yhteyksistä muistuttavat sointuprogressiot, raskaiksi yltyvät perkussiot sekä massiiviset tunnelmat. Yhteensä musiikkia on paketissa vajaa puolitoista tuntia – valtaisa retrospektiivi tämän ainutlaatuisen lauluntekijän luovuudesta.
Tähän levyyn on pakko syventyä. Taustakuuntelu ei avaa kerroksia eikä anna vastauksia, ei johdata niihin maailmoihin, joihin Aleah kuuntelijaansa kutsuu.
Starbridgen laulu huokuu eteerisyyttä ja koskettaa syvältä. Sävellykset ovat kauniita ja kertovat tekijänsä lahjakkuudesta ja perinteikkäästä musiikillisesta näkemyksestä. Aleah-levy olisi yhtä hyvin voitu tehdä 1970-luvulla, mutta se ei silti kuulosta vanhanaikaiselta. Sävellykset ovat kaihomielisiä mutta eivät surullisia, innoittavia mutta eivät pinnallisesti duurissa.
Raivion tuotanto kulkee tasan sävellyksien ja laulumelodioiden ehdoilla, mutta siellä täällä hienovaraisesta massiivisiksi yltyvät instrumentaatiot tukevat musiikin pääviestiä. Nyanssit ovat kerrassaan upeita ja luovia. Kappaleiden kestot yltävät miltei poikkeuksetta viiden minuutin pidemmälle puolelle, mutta teokset eivät ole venytettyjä vaan monumentaalisia.
Tähän levyyn on pakko syventyä. Taustakuuntelu ei avaa kerroksia eikä anna vastauksia, ei johdata niihin maailmoihin, joihin Aleah kuuntelijaansa kutsuu.