Levyarvio: Hyvin yhteen hitsatut vaikutteet tekevät oman ilmeen – Omnin älykköveivauksessa on lakonista huumoria

Arvio julkaistu Soundissa 2/2020.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Omni
Networker
Sub Pop

Good ol’ boys from Athens, Georgia? No, ei todellakaan, vaikka trio sieltä tuleekin. Tämän kauemmaksi Allman Brothersista tuskin pääsee.

Kitaraa, koskettimia ja tässä rumpujakin soittavan Frankie Broylesin (ex-Deerhunter), vokalisti-basisti Philip Frobosin (ex-Carnivores) sekä livenä rumpuja soittavan Chris Yonkerin Omni henkii kolmannella albumillaan kovasti 70-luvun lopun new wavea. Kulmikkaan älykösti kaupunkilaisesta menosta mieleen tulee Wire, vaikka rikottu ja tiuhaan vaihteleva rytmiikka muistuttaa myös Captain Beefheartista, tosin tyystin ilman tämän bluespohjaa. Toisaalta bändi tuntuu olleen levynteon alla kovalla Television-kuurilla, sillä Tom Verlaine kuuluu niin Frobosin kuivakkaassa laulussa kuin Broylesin kitaroinnissa. Eräs Verlainen katkonainen tavaramerkkivälike toistuu albumin mittaan hiukan hämmentävästi useamman kerran.

Silti lyriikoissaan tämän päivän urbaaneja virityksiä käsittelevällä Omnilla on jollain epämääräisellä tavalla omakin identiteetti, ja levyä jaksaa kuunnella usein. Epäilemättä se juontuu tavasta, jolla eri vaikutteet on hitsattu yhteen. Perusote on mukavan kevyt ja kaikessa lakonisuudessaankin hommasta välittyy huumorintaju.

Lisää luettavaa