Levyarvio: Jazzia kuin me sen tunnemme – Teppo Mäkysen 3TM on jo paljon muutakin kuin poikamaista seikkailua

Arvio julkaistu Soundissa 11/2019.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

3TM
Lake
We Jazz

Rumpali, säveltäjä ja tuottaja Teppo Mäkysellä on menossa maaginen vuosi. Alkukesästä hän julkaisi hienon duolevyn Timo Lassyn kanssa, jolla hän tuntui puskevan saksofonistin uudelle intensiteetin tasolle. Nyt hänen johtamansa 3TM – kenties kiinnostavin suomalainen jazzyhtye juuri nyt – julkaisee jatkoa vuonna 2017 julkaistulle debyytille. Lake-albumia edelsi Abyss, joka piti sisällään ep:n verran ihan kelpo ambientia.

Jo debyytillä 3TM:n ilmiselvä vahvuus oli minimalismissa ja harvinaisen luontevassa tavassa integroida koneet sekä konemusiikin estetiikka kokonaisuuteen. Mäkynen, basisti Antti Lötjönen ja saksofonisti Jussi Kannaste soittivat vain sen mikä täytyi – eikä yhtään enempää. Debyytti oli selvästi uusi seikkailu, keskeneräinen matka ja luonnos visiosta tulevaisuudelle.

Lake on määränpää tai ainakin ensimmäisen etapin päätepiste.

Maailma on muuttunut runsaassa kahdessa vuodessa hiukan valmiimmaksi. Lake on määränpää tai ainakin ensimmäisen etapin päätepiste.

Se on levynä paljon valmiimman oloinen ja kuuloinen. Melodiat ovat komeampia. Levyllä on vähemmän kohtia joissa maailma pysähtyy ja muusikot soittavat kuin loopit. Koneet ovat harmonisesti rikkaampia ja vähemmän häiriöisiä. Ne ovat tuotetumpia. Uudella levyllä on vähemmän junnausta, se ei ole aivan yhtä toisteinen.

Lake kuulostaa paljon enemmän jazzilta sellaisena kuin me sen tunnemme.

Kannaste soittaa erityisen hienosti läpi levyn, vahvasti omaa soundiaan varioiden – hönkivästä lähes trumpetisti Arve Henrikseniä muistuttavasta kähinästä, kuten esimerkiksi kappaleessa Contrail, itsevarman lyyriseen lentoon, kuten levyn nimikappaleella. Viimeksi mainittu on teoksen hienoin melodia. Se kurottaa kohti taivasta kuin klassinen spiritual jazz. Sitä seuraava A Pile Of Broken Dreams yhdistää uuden levyn ja debyytin maailmat kauniisti – vaeltelevan rakenteen itsevarmaan melodiaan, alun rahisevat ja rakoilevat soundit lopun elokuvallisiin äänimattoihin.

Minkä levy itsevarmuudessa voittaa, sen se ehkä häviää jännittävyydessä, mutta teoksen vahvuutta ei voi kiistää. Lake on hieno julkaisu voimiensa tunnossa toimivalta bändiltä ja levy-yhtiöltä.

Lisää luettavaa