Levyarvio: Jerry Cantrell astelee viimeistään nyt pois varjoista – Alice In Chains -maestron soolo on aiempaa kevyempi mutta tunnistettavissa

Jerry Cantrell
Brighten
Double J

Kun Alice in Chains jäi Layne Staleyn ongelmien takia telakalle 90-luvun lopulla, äänitti bändin kitaristi Jerry Cantrell kaksi hienoa soololevyä; Boggy Depotin (1998) ja Degradation Tripin (2002). Cantrell jäi Alice In Chainsissa usein Staleyn varjoon, ja siten miehen soolotkin jäivät liian vähälle huomiolle. Degradation Tripin tuplaversio oli kuitenkin täysin Alice In Chainsin parhaisiin julkaisuihin verrattavissa ollut mestariteos.

Cantrellin faneille Alice In Chainsin erittäin paljon hänen soolojulkaisuiltaan kuulostaneen comeback-levyn Black Gives Way To Bluen (2009) korkea taso ei siis tullut yllätyksenä. Ja nyt Cantrellin kolmannen sooloalbumin Brightenin musiikki vuorostaan muistuttaa vahvasti Alice In Chainsin viime vuosien levyjä. Brighten nojaa astetta vähemmän raskaisiin kitaroihin, mutta Cantrellin melodiat ja Rainier Fogin (2018) tavoin Joe Barresin miksaamat soundit ovat välittömästi tunnistettavissa.

40-minuuttinen Brighten on niin tunnelmansa kuin skaalansakin puolesta kevyempi julkaisu kuin 140-minuuttinen Degradation Trip, mutta jokainen sen biiseistä on aivan erinomainen sävellys. Levyn päättää erittäin onnistunut cover-versio Elton Johnin Goodbyesta.