Levyarvio: Kitarataiturointia ja brutaalia mättöä – Necrophobicin mustan death metalin moniulotteisuus yllättää

Necrophobic
Dawn Of The Damned
Century Media

Ruotsalainen blackened death -legenda Necrophobic on palannut. Uusi Dawn Of The Damned seuraa pitkälti edeltäjänsä Mark Of The Necrogramin (2018) jalanjäljissä. Tarjolla on erittäin tiukasti soitettua, selkeäsoundista ja nopeatempoista räimettä. Necrophobic on aina ollut suoraviivaisuudestaan huolimatta erittäin musikaalinen, eikä Dawn Of The Damnedkaan ole poikkeus. Äärimmäisen raskas ja nopea levykokonaisuus ollaan onnistuttu pitämään täysin hallittuna ja biisien koukuissa on sopivasti tartuntapintaa.

Uutena mausteena kitaristi Sebastian Ramstedt on pyrkinyt lisäämään bändin brutaaliin mättöön 80-luvun henkistä kitarataiturointia. Soitto on teknisesti vaikuttavaa ja lisäksi se sopii kokonaisuuteen yllättävänkin hyvin. Vaikka Necrophobic on ollut kasassa jo yli 30 vuotta, saattaa Dawn Of The Damned olla sen uran tähän mennessä hienoin teos. Siinä yhdistyy kokemuksen mukana tullut varmuus, kokeilullisuus ja korkea energiataso.

Ulkoisesti Dawn Of The Damned on välittömästi tunnistettavaa Necrophobicia, mutta sen moniulotteisuus tulee yllätyksenä. Useammilla kuuntelukerroilla synkästä ja metelinsä alla erittäin melodisesta levystä avautuu aina uusia tasoja.