Levyarvio: Lauluja tummien pilvien alta – Arttu Wiskari jatkaa pitkää kansantaiteilijoiden perinnettä

Arttu Wiskari
Suomen muotoisen pilven alla
Mökkitie

Arttu Wiskarin mökkitietä on jatkunut jo kymmenen vuotta ja mikäs siinä; monet hätkähtävät jo pelkän nimen kuullessaan, mutta kyllä maassamme tilaa on laulajalle, jolla on taidokas tiimi ympärillään toteuttamaan kansan tuntoja heijastelevia lauluja.Uutukaisen starttaa käyntiin Iso-D, sen jälkeen vuoron saavat Wiskari ja hyvin taipuvainen yhtyeensä. Mun ois pakko jättää sut on pianoballadi, jota jouset sävyttävät, Camilla kertoo sukupuoltaan korjanneesta Mikasta ja Marjaana soittaa aamuyöllä Nokkahuilua – mielikuvaa Leevi And The Leavingsista ei tavitse kaukaa hakea, varsinkaan kun Leavings-orkesteri soittaa kappaleessa Tässäkö tää oli?

Wiskari jatkaa pitkää kansantaiteilijoiden perinnettä olematta suoranaisesti kopio mistään, mutta vahvoja Gösta-vaikutteita kyllä paistaa läpi. Kuvastaako asia sitten kansan syvimpiä tuntoja, mene ja tiedä, mutta useiden laulujen tarinat ovat melko synkkiä.

Levyltä on tullut jo radiohittejä ja niitä tullee vielä lisää. Kelpo käyttömusiikkia.