Levyarvio: Mad Sin kurkottaa psychobillyn kultavuosiin vaikeuksien kautta – Unbreakable on täysin relevantti paluulevy

Arvio julkaistu Soundissa 9/2020.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Mad Sin
Unbreakable
Century Media

Psychobillyn veteraaniyhtye Mad Sinin loru kävi lähellä loppua. Ensin edellisen Burn And Rise -albumin (2010) kantava voima kitaristi Matt ”Voodoo” Miller sai kenkää ilmoittauduttuaan bändin tunnusten alla Voice-kilpailun saksalaiseen versioon. Sitten perustajajäsen Köfte deVillen terveys petti ja yhtye hylkäsi vokalistinsa. Vain basisti Valle pysyi deVillen tukena vaikeiden aikojen läpi.

Uusien kitaristien sekä ilmeisesti suomalaisen rumpali K.O. Ristolaisen kanssa valmisteltu Unbreakable on täysin relevantti paluulevy. Se on ehkä paria edeltävää rutinoituneempaa albumia seesteisempi, mutta myös rennompi, tarttuvampi ja vaihtelevampi rock ’n’ roll -paketti. Kolmenkymmenen vuoden takaisen originaalin Mad Sin -trion raakuutta ja hurjuutta ei tavoiteta, mutta ei siihen edes pyritä.

Kaihoisasti psychobillyn kultavuosiin katsova Moon Over Berlin muistuttaa veteraanirokkari Michael Monroen nostalgisia New York- ja Lontoo-muisteloita. Mad Sin on aikoinaan coveroinutkin Demolition 23:ta. Nyt bändi versioi Madnessin House Of Funin, mikä toimii kohtuullisesti. Biisi ei pärjää originaalimateriaalille kuten nimikappale, Something’s Wrong, horrorpunk Hallucinate ja countrybilly Shine A Light.

Lisää luettavaa