Levyarvio: Melankolian aateliset maailmanlopun äärellä – Weeping Willows siirtyi romantiikasta ympäristöasioihin

Weeping Willows
After Us
Razzia

Ruotsin kaihoisin yhtye Weeping Willows on tilittänyt parisuhteista muodossa tai toisessa jo 24 vuoden ajan, mutta sen yhdeksännellä albumilla lauletaan vihdoin muusta. Barry Adamsonin tuottama After Us on ilmastonmuutosta ja ympäristökatastrofia käsittelevä dystopinen konseptialbumi.

Esimerkiksi Endless Sleep -balladissa solisti Magnus Carlson vaikeroi: ”What have we done to the generations to come / You can close your eyes and pray / It still won’t go away.”

Carlson toki kuulostaisi ylivoimaiselta vaikkapa laulaessaan Kotipizzan menua tai illan tv-uutisia, mutta tekstien uusi ja ajankohtainen painopiste tuntuu tuoneen taiturin tulkintaan entisestään poltetta.

Vakavamielinen albumi ei pärjää vuoden 2014 mestarilliselle paluulevylle The Time Has Come, mutta parin vuoden takaisen Tomorrow Became Todayn se päihittää. Yksittäisiä loiston hetkiä painavammaksi nousee kypsästi soiva, joskin hieman tasapaksu, kokonaisuus, johon mahtuu sinfonista iskelmää, soulahtavaa poppia sekä 1970-lukuista soft rockia ja folkia.

Mainittakoon silti erikseen slaavilaiseen melankoliaan kiedottu single Butterfly ja kohtalokkuuden maksimoiva nimiraita. Upeaäänisen Martha Sky Murphyn kanssa esitetty Tombstones puolestaan on parasta Weeping Willowsia viiteen vuoteen.