Näiden ruotsalaisten herrasmiesten ongelma on se, että he haluavat olla liian monta asiaa samaan aikaan. Ja että ilman ”Magnussey” Carlsonin sydämestä kouraisevaa ääntä he eivät olisi kovin paljon. Baaribändinä aloittaneen ryhmän valttikortti on siis pysynyt koko ajan samana.
Vaikka musiikin romanttinen pohjavire tuntuu säilyvän, on Weeping Willowsin sointi muuttunut jokaisella albumilla. Etenkin Into The Light -levyllä (2002) yhtye karkasi sellaisten asioiden perään, jotka eivät sille sovi. Vaikkapa Touch Me -singlen piukkaan pakattu hittisoundi on kiusallista kuultavaa.
Kun Weeping Willows esittää yksinkertaiset ja kauniit laulunsa yksinkertaisella ja kauniilla tavalla, sen musiikki soi niin kotoisasti ja ajattomasti kuin suinkin on mahdollista. Silloin yhtyeestä välittyy lämpö, jota on mahdoton olla rakastamatta.
