WEEPING WILLOWS: Endless Night

WEEPING WILLOWS
Endless Night
Grand Recordings

Oletko koskaan kuullut kenenkään esittävän Unchained Melodya livenä niin, että olosi ei olisi ollut vaivautunut? En minäkään ole, paitsi ruotsalaisen Weeping Willowsin.
Monta vuotta sitten The Clashia, Elvistä ja Olavi Virtaa ihailevan Magnus Carlsonin ambitiona oli perustaa bändi, jollaista hän itse haluaisi katsella ja kuunnella. Aluksi Weeping Willowsin repertuaari muodostui muun muassa Elviksen, Johnny Cashin, Righteous Brothersin ja Roy Orbisonin sävelaarteista, mutta jo yhtyeen syksyllä 1997 ilmestyneellä Broken Promise Land -esikoisalbumilla biisit olivat Carlsonin kirjoittamia. Tukholman kaupunkilehti Nöjesguiden valitsi Weeping Willowsin vuoden parhaaksi livebändiksi jo ennen albumin ilmestymistä.
Broken Promise Land oli vanhanaikaisessa romanttisuudessaan erittäin onnistunut albumi, mutta kuitenkin vähän liian yllätyksetön, jotta sitä voisi kutsua klassikoksi. Endless Night sen sijaan vetää hiljaiseksi heti ensimmäisestä raidasta lähtien. Kun Magnus Carlson kehottaa While I'm Still Strongin kertosäkeessä, että "please leave while I'm still strong", onnellisimmassa parisuhteessakaan elävä karpaasi ei voi olla itkemättä. Ja jos silmäkulma ei vielä kostu, niin on 12 yhtä koskettavaa kappaletta jäljellä.
Seuraavaksi on vuorossa Chris Isaakin Blue Hotelin ja Elviksen Suspicious Mindsin tavoin pureva uptempo-kappale True To You, jonka iso tuotanto ei itse asiassa ole kovinkaan kaukana vaikkapa Manic Street Preachersin kahden viimeisimmän levyn soundista. Muutenkin albumin äänimaailma on runsaine jousineen ja muhkeine rumpusoundeineen liki spektoriaanisen monumentaalinen.
While I'm Still Strongin lisäksi Magnusin kuulas ja hauras, mutta äärettömän vahva ääni ällistyttää etenkin The Truth In Your Eyesin ratsuväkitrumpettien koristamassa kiihkeässä tunnelmassa ja Catherinen pelkillä jousisoittimilla toteutettua taustaa vasten. Where Will You Stay? alkaa kuin Depeche Moden Songs Of Faith And Devotionilta unohdettu mahtiballadi ja kun levyn nimikappale viimein keinuu hellävaroen loppuun, olo ei voi olla kuin …rakastunut.
Kun on kaukana kotoa ja kaipaus kovimmillaan, niin ainakaan minun mieleeni ei tule parempaa yksinäisyyden soundtrackia kuin Endless Night . Kotonakin se kuuluu kirjahyllyssä kunniapaikalle, jonnekin Dusty In Memphisin, Baddingin Paratiisin ja Raamatun viereen.