Arvio: Valtiomiestason lauluntekijä työssään – J. Karjalainen teki 40 vuoden uran jälkeen yhden parhaista levyistään

J. Karjalainen
Soulavaris
Warner

Kriitikkokollega Hannu Linkola viittasi kerran J. Karjalaisen yhteydessä ”valtiomiestasoiseen laulunkirjoittamiseen” ja Soulavaris kyllä kirkastaa määritelmän. Lähes hämmentyneenä saa todeta 65 vuotta täyttävän ja yli 40 vuotta levyttäneen kansansuosikin tehneen yhden parhaista albumeistaan koskaan. Eikä siinä kilpailussa ole aivan helppo pärjätä.

Todettakoon heti, että Karjalainen on suuri kapellimestari ja hänen levyillään on paljolti kyse myös yhteistyökumppaneista. Soulavariksen on tuottanut oma poika Väinö ja muusikoina kuullaan kattava liuta sellaisia soittajia, joiden voi olettaa J. Karjalaisen levyllä esiintyvän. Osa heistä on soittanut yhdessä tai toisessa hänen aiemmassa kokoonpanossaan, osa taas ei: Pekka Gröhn, Mikko Lankinen, Tom Nyman, Janne Haavisto, Mitja Tuurala, Miikka Paatelainen, Mamba Assefa, Anssi Nykänen…

Lähes hämmentyneenä saa todeta 65 vuotta täyttävän ja yli 40 vuotta levyttäneen kansansuosikin tehneen yhden parhaista albumeistaan koskaan.

Muusikot vaihtelevat biisistä toiseen, mutta nuoremman ja vanhemman Karjalaisen sekä ilmeisenä jokerikorttina Tuomo Prättälän säätämät syntikat ja rumpukonehommat ovat leimallisinta albumille ja merkitsevät selvintä eroa muutamaan edelliseen. Sinänsähän bluesin vieminen avaruusaikaan kiinnosteli Karjalaista jo joskus ensimmäisen Electric Sauna -levyn (1996) aikaan.

Uutta ei ole sekään, että kokonaisvisioksi hahmottuu ”musiikin tarinan kertominen”, joka rinnastuu J. Karjalaisen omaan tarinaan. Soulavariksella tämä tiivistyy kahteen kappaleeseen. Mieletön kantrisaaga Punainen keinutuoli kertoo sanoin sen saman narratiivin, jonka instrumentaalinen nimibiisi pukee säveliksi.

Nöyristä takamaapuroista kehkeytyy suurempia virtoja, Mississippi pauhaa mereen, Lännen-Jukka seilaa reissuiltaan takaisin Suomeen, ”keltaisessa talossa tähtilampun alla” eräs Karjalainen keinuu keinutuolissa ja rämpyttää laulujaan.

Se on vetovoimainen fantasia ja hioutunut toistokertojen myötä virheettömäksi.

Niin mikä ”soulavaris”? En tiedä eikä tunnu tietävän moni muukaan.

Vanhaa tietosanakirja-artikkelia mukaileva kansiteksti vihjaa, että ainakin tästä eteenpäin Soulavaris on yksinkertaisesti tämä J. Karjalaisen mestarillinen albumi.