J.Karjalaisen ensimmäinen kokoelma oli Suurimmat hitit, joka koostui juuri niistä vuoden 1992 Tähtilampun alla -albumiin asti. Vanhaa rautaa -tupla lähtee siilaamaan suositun kansanlaulajan uraa samasta levystä eteenpäin. Se ei keskity pelkkiin hitteihin, vaan palauttaa mieliin myös tuntemattomampia albumiraitoja ja sinkkujen b-puolia.
Villejä lupiineja, Keihäänkärki, On kaikki niin kuin ennenkin ja vanhan nimen kunniaan palauttanut Väinö ovat jo kaikille tuttuja ikivihreitä, mutta moniko albumeja omistamaton muistaa sellaisia helmiä kuin ajattomaan transsiin vaivuttava Hullun laulu, jonka teksti on kaikkea muuta kuin tyypillinen. Tai huikean Telepatiaa-sinkun b-puolena ”haaskattu”, stadin slangilla Pellen kanssa vedetty Avaruuden ikkuna, jonka kosminen rautalanka-groove ei jää tippaakaan Agentsien parhaista.
Laura Häkkisen silmät -kappale tuo vaivattomasti klassisen folk-tarinoinnin nykyaikaan siinä kun Paskahousua nostaa palan kurkkuun käsinkosketeltavalla nuoruusmuistelullaan. Sä oot cool rokkaa klassisella kaavalla, paitsi että täysin perinteen vastaisesti kertoja vähättelee itsensä atomeiksi. Ja hauska on ihmetellä sitäkin kuinka helposti ja tyylikkäästi Jii hyppää idoliensa nahkoihin: Sana sai siivet heijastelee hienosti Springsteeniä ja Pygmit bailaa soi tyystin Stonesina, paitsi sanoissaan.
Linjakkaan paketin ansio on siinä, että se valottaa Jukan monitasoisuutta ja syvyyttä helpon populismin sijaan. Se vain ihmetyttää, että mukana ei ole mitään ennenjulkaisematonta, vaikka levy on tupla-cd ja materiaali taiteilijan itsensä valitsemaa. Tuon aukon olisi täyttänyt loistavasti esimerkiksi se akustinen deltablues-tyylittely, jota J. on joskus lavalla soolona vilauttanut.
