Levyarvio: Pintaansa moniulotteisempi Estrons rokkaa ja räyhää, mutta on myös haavoittuva

Estrons
You Say I’m Too Much, I Say You’re Not Enough
Gofod

Walesilainen Estrons on julistanut haluavansa tehdä jotain uutta ja täysin menneisyydestä irtaantunutta. Tavoite on mieletön, eikä siinä tietenkään onnistuta. Vaan väliäkö sillä, kun tuloksena on menneestä ammentavaa, mutta tuoretta jälkeä. You Say I’m Too Much, I Say You’re Not Enough potkii ja sylkee grungen, post rockin ja 2000-lukulaisen garagen tahdeissa luotien sinkoillessa kohti patriarkaatin perustuksia.

Nelikon todelliset voimavarat tuntuvat kuitenkin piilevän tulikivenkatkuisen runttauksen sijaan niissä kappaleissa, joissa Estrons paljastaa kaikki sävynsä. Kovan kuoren alta paljastuu moniulotteinen yhtye, joka tuntee vahvasti ja on uhmassaankin haavoittuva. Cameras, Strangers ja Drop ovat oivallisia esimerkkejä yhtyeen ilmaisun koko spektristä.

Debyytillä suurin ruutuaika kuitenkin sallitaan aggressioille ja paikoitellen mielikuvituksettomille sävellyksille. Mikäli vivahteikkaammalle ilmaisulle raivataan tilaa yksioikoisen polkemisen kuusikosta, voi Estrons hyvinkin nousta muutosta vaativan sukupolven ääneksi.