Levyarvio: Pistämättömän taitavaa pöyhintää Carl Perkinsin sävelaarteistossa – Hal Peters trioineen kiertää kaukaa retro-rock’n’rollin ongelmat

Hal Peters and His Trio
Takes On Carl Perkins
Bluelight

Retro-rock’n’rollin perusongelmat ovat pois pyyhkäistyt kun Hal Petersin Trio pöyhii innolla Carl Perkinsin aarteistoa. Soittotaitonsa tunteva nelikko ei tyydy puolivillaiseen työstöön, eikä myöskään takeltele ylipiukean puritanismin kahleissa. Hal Petersin roolissa Heikki Laakkonen oivaltaa hyvin Perkinsin laulutavan ja siinä helkkyvän hyväntuulisuuden, eikä ryhdy kaavamaiseen jäljittelyyn, vaan saa oman äänensä soimaan täsmäpainotuksin.

Albumille on valikoitunut henkilökohtaisten Perkins-suosikkien kimara, jossa Blue Suede Shoesin sadastuhannes versio ei löydä paikkaansa. Boppin’ The Blues taitaa olla tunnetuin hitti, mutta siinä on pistämättömän taitava ja lennokas bändiveto, jota ei henno skipata. Erinomaisen komppiparin yllyttämä kitaramestari Eikka Rastas hallitsee ja uusintaa Sun-tallenteiden kuviot ja kikat tuoreesti ja elävästi kautta kiekon.

Settilista toimii verrattoman hyvin rockabillyn dynaamisen perushytkeen saadessa sävyjä ruraalibluesista (Matchbox), nautinnollisen alakuloisista kantrislovareista (Let The Jukebox Keep On Playin’), crossover-potentiaalisista pop-melodioista (Dixie Fried), kepeän näppärästä kitarainstrumentaalista (Just Coastin’) sekä musiikin paikanmäärityksestä (Tennessee). Ytimessä sykkii Perkinsin paras rock’n’roll-perintö, uupumattoman viriili ja nuorekas rytmiikka sekä aidon rockabillyn villisti vikuroiva säksätys, kitaranpikkaus ja läskibasson lätke.

EDIT 9.8. klo 12.06: Kitaristin nimi korjattu.