Egotrippi juhli 25-vuotista eloaan toissa syksynä ja keväänä kahdeksalla sinfoniaorkestereiden kanssa toteutetulla konsertilla. Lisäkonserttien alla on julkaistu kapellimestari Antti Rissasen johtaman Turun filharmonisen orkesterin kanssa tehty albumi, jonka biisit ovat huolella koottu läpileikkaus Egotripin tuotantoon.
Toisin kuin Ilkka Alangon ja Kauko Röyhkän orkesterilevyillä Aina matkalla jonnekin -albumilla kuullaan popyhtyeen ja sinfonisen kokoonpanon täysipainoinen kohtaaminen. Muun muassa Marzi Nymanin ja Arttu Takalon laatimat orkestraatiot kietoutuvat luontevina Egotripin sointiin. Voimankäyttö ja painopisteet vaihtelevat kunkin laulun tarpeen mukaan ja dynamiikkaa ja värejä riittää molempien asianosaisten toimesta.
Materiaalin vahvuus on keskeinen syy Aina matkalla jonnekin -levyn onnistumiseen. Egotripistä on ajan myötä kasvanut korkealuokkaisen popmusiikin synonyymi. Laadukkaita lauluja riittää jopa niin, että Älä koskaan ikinä on voitu jättää rannalle.
Reilun biisitusinan päättävä Vuosi nolla saa näinä aikoina uutta syvyyttä. ”On tämä se vuosi joka muistetaan” pätee taatusti, mutta loppusanojen profetia mietityttää hieman enemmän. ”Tämä on vuosi nolla, tähän se päättyy ja alkaa”.