Promokuvien cowboy-hatun perusteella arvioitavaksi poimimani Max Clarken alias Cut Wormsin toinen pitkäsoitto vastaa odotuksiani siinä mielessä, että Sam Phillipsin studiolla Memphisissä äänitetty Nobody Lives Here Anymore sisältää muodikkaan retroa countrypoppia. Valitettavasti Clarken hento ääni liippaa läheltä jotain 60-luvun alun ”bobbya”. Ainakin se on kaukana omista suosikeistani Conway Twittysta tai Charlie Richistä.
Artistin suureksi americana-eepokseksi tarkoittama tupla-albumi on cd-aikakauden pahimmasta pöhötystaudista muistuttavalla tavalla ylipitkä. Kunnollisia countrybiisejä on kyllä joukossa, kuten kosmiset Unnatural Disaster ja Cave Of Phantoms. Tempojen vaihtelulla leikittelevä A Love So Fine on puhtoista 50- ja 60-lukujen vaihteen poppia – melkein kuin Buddy Holly tai varhainen Beatles – ja Baby Come On silkkaa Beach Boysia.
Kaiken järjen mukaan minun pitäisi rakastaa tätä albumia, sillä sen musa ei eroa juuri mitenkään monista samantapaiselta kuulostavista, 60- ja 70-lukujen vaihteessa äänitetyistä, itselleni ennestään tuntemattomien artistien levylöydöistä, joita vilpittömästi diggailen. Mutta en rakasta. Jostain syystä Cut Worms ei saa minua uskomaan sanomaansa.