Levyarvio: Tarinoita rakkauden iloista ja suruista – Ellinoora pakenee aikuisuutta Liisan ihmemaahan

Ellinoora
Viimeinen romantikko
Warner

”Musta ei tuu ikinä aikuista”, laulaa jo rokkitähden ikään ehtinyt Ellinoora. Vain elämää -alumnin kolmas albumi Viimeinen romantikko kuvailee tätä nuoruuden tunnetta. Saada yhtäältä nauttia nuoruuden hulluudesta ja toisaalta pakoilla aikuisten ongelmia. Liisa ihmemaassa -teemainen levy kertoo tarinoita rakkauden ihmeistä, iloista, suruista, hyviksistä ja pahiksista.

Ellinoora on tälläkin kertaa sanoittanut kappaleet itse ja säveltänyt ne tuottaja Samuli Sirviön kanssa, joten vanha tyyli kuuluu myös uudella levyllä. Vaikka albumi on laulajan sanoin jatkumo pop trilogiaan, olisi ilo kuulla enemmänkin vaihtelua tempossa ja sävelissä.

Laulussa Onni yhdistyy parhaiten Ellinooran tunnusomainen ääni, kaunis melodia ja levyn sanoma. Artistin ikä 27 on myös saanut oman kappaleen, sekin säveleltään ja lyriikaltaan mollivoittoinen mutta melko mielenkiintoinen. Säkeistöjen puhelaulu kehittyy tarttuvaan kertosäkeeseen. Albumi päättyy toiveikkaasti nättiin lauluun Meille käy hyvin.

Radiossa soiva Dinosauruksii koskettaa haikealla tarinallaan, vaikka nuorisokieli raivostuttaakin pilkunviilaajavanhusta. No, ehkä pitäisikin huolestua, jos sanoitukset olisi jo kirjoitettu kieliopillisesti aikuisten oikealla tavalla.