Levyarvio: Hittejä ja hiteiltä kuulostavia biisejä – Ellinoora on luonnollinen ja vahvaääninen laulaja

Arvio julkaistu Soundissa 7/2019.
Kirjoittanut: Antti Granlund.

Arvio

Ellinoora
Vaaleanpunainen vallankumous
Warner

Niin kuin yleisesti tiedetään tai ei tiedetä, popalbumit julkaistaan nykyään eri lailla kuin ennen. Jos aikaisemmin levyiltä lohkottiin sinkkuja, nykyään noin puolet kokonaisuudesta rakennetaan jo ilmestyneistä biiseistä.

Hyväksytään tämä.

Vaaleanpunainen vallankumous vakiinnuttaa Ellinooran aseman suomalaisen popmusiikin huipulla, siis mikäli aikaisemmat julkaisut, keikat ja tv-esiintymiset eivät sitä ole jo tehneet. Albumi on täynnä niin hyvää valtavirtamusiikkia kuin Suomessa osataan vuonna 2019 tehdä.

Hitit, tai hiteiltä kuulostavat biisit seuraavat toisiaan: jykevästi levyn aloittava Marie Antoinette, viime vuoden paras poplaulu, käsittämättömästi Emma-raadin unohtama Bäng Bäng typerä sydän, Gasellien kanssa tehty Aatelisii, kipeästä parisuhteesta kertova Veitset ja niin edelleen. Albumin 12 biisistä viisi on vanhoja, seitsemän uusia. Vanhin, Glitteri, on vuodelta 2017.

Samuli Sirviön tuottamaa ääntä on vaivatonta kuunnella. Albumin soundimaailma ei kuitenkaan ole laimea tai tylsä, niin kuin eivät ole Ellinooran kirjoittamat tekstitkään.

Ja Ellinooran persoonaan kaikki lopulta palaakin. Hän on vahvaääninen laulaja, joka pystyy välittämään ne tunteet, jotka hän on lauluihinsa kirjoittanut. Riimittelijänä Ellinoora ei ole taitavin, mutta hän korvaa sen luonnollisuudella ja uskottavuudella.

Lisää luettavaa