Levyarvio: Yli neljännesvuosisata siihen meni – Stray Cats palasi studioon tutuin tempuin

Stray Cats
40
Mascot

Maailma oli toisenlainen 26 vuotta sitten, kun tämä yhtye julkaisi edellisen studiolevynsä, mutta vaikka paljon on sukupolven aikana muuttunut, kujakollit porskuttavat edelleen kovaa.

Vaikka muutos on elämässä vääjäämätöntä, on hyvä että on jotain pysyvää – kuten vaikka tämä kahdentoista biisin albumi, joka täyttää Stray Cats -levyn kriteerit mainosti. Slim Jim Phantomin maltilliset rummut ja Lee Rockerin pystybasso saavat kyytiä, taustalaulut ja -huudot ovat osuvia ja Brian Setzerin kitara tyypillisen maukas ja laulu tunnistettavaa. Setzer on tehnyt kaikki rockabilly/rock and roll -osastoon istuvat, enimmäkseen nopeatempoiset laulut, ja vaikka hän siteeraa kuvioissaan joitakin alan klassikoita, kyse on pikemminkin hatunnostosta kuin mistään plagioinnista. Ja vaikka jotkut biisit kuulostavat etäisesti siltä kuin ne olisi kuullut aiemminkin, äijille pitää nostaa hattua tyylitietoisuudesta.

Vauhti on kova kissateemaisesta alkuraidasta Cat Fight (Over A Dog Like Me) loppuun, väliin tarjoillaan hieman hitaampi instrumentaaliraita Desperado, joka toimii omilla ehdoillaan mainiosti.

Koskaan et muuttua saa -mentaliteetti saattaa usein kuulostaa konservatiiviselta, mutta tässä tapauksessa se on paikallaan.