LIVING COLOUR: Collideoscope

LIVING COLOUR
Collideoscope
Sanctuary

Kuluvana vuonna olemme saaneet nauttia tyylikkäistä comebackeistä niin Jane's Addictionin kuin Kraftwerkin muodossa. Tässä valossa myös Living Colourin lähes kymmenen vuoden hiljaiselon rikkoutuminen nostatti varsin korkeita odotuksia. Yhtyeen kaikki kolme aiempaa studiolevyä (Vivid, 1988, Time's Up, 1990 ja Stain, 1993) kuulostavat vastoin useimpia aikalaisteoksiaan yhä tuoreilta ja dynaamisilta kokonaisuuksilta, eikä ensi katsaus Collideoscopeen kielinyt suuresta tasonlaskusta. Mutta mitä pidemmälle levyä kahlaa läpi, sitä ilmeisemmäksi Living Colourin taianomaisen kosketuksen katoaminen tulee.

Collideoscope ei täysin mustamaalaa hienon yhtyeen nimeä, mutta aivan eri sarjassa se esimerkiksi Time's Upin kanssa painii. Entinen edelläkävijäbändi on uuden vuosituhannen pyörteissä muuttunut laumaksi omaa erinomaisuuttaan korostavia yksilöitä, jonka hallusta löytyy huikaiseva annos soittotaitoa, mutta ilman todellista vimmaa ja ennen kaikkea laadukkaita biisejä. On erittäin huolestuttava merkki, jos parhaiten mieleen jäävät kappaleet ovat joko yllätyksetöntä lainatavaraa (AC/DC:n Back In Black ja The Beatlesin Tomorrow Never Knows) tai toteutukseltaan radikaalisti poikkeavia hassutteluja (reggaekompin varaan rakennettu Nightmare City).

Collideoscopella on joitain tarkastelua kestäviä elementtejä. Operation Mind Control ja In Your Name ovat tarpeettoman räkäisten soundien taakse piilotettuja kelpo biisejä, joiden teksteissä Living Colour osoittaa yhä pystyvänsä varsin tarkkanäköiseen poliittiseen kritiikkiin. Reilun tunnin kestävässä puudutuksessa nämä kohokohdat eivät kuitenkaan paikkaa sitä tosiasiaa, että Living Colourin paluu elävien kirjoihin on valitettavan jähmeä.