LOGH: The Raging Sun

H-kirjaimen nimeensä lisännyt Logh on ollut ahkerana. Reilu vuosi sitten ilmestynyt Every Time A Bell Rings An Angel Gets His Wings oli linjakas debyytti, jonka ainoa varsinainen puute oli kunnollisissa biiseissä. Lookalike oli yksi menneen vuoden parhaimpia kappaleita, mutta muilta osin levy keskittyi lähinnä ulkokuoreen sisällön kustannuksella. Samasta oireilusta bändi kärsii valitettavasti vieläkin, eikä tilannetta auta uusi, aggressiivisempaan ilmaisuun pohjautuva tyyli.

Hiljaisimmillaan Loghin soundi muistuttaa hieman kotoista Magyar Possea ja tämä linja sille paremmin sopiikin. Sonic Youthia ihannoiva räminä ei Loghin pintaan sovi, vaikka sitä onkin livenä taatusti hauskempi toteuttaa. The Bones Of Generationsin kaltaisista purkauksista tulee lähinnä vihaiseksi, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka lähellä merkittävän musiikin luomista Logh ehti käväistä. Nyt takapakkia on otettu useamman askelman verran.

Logh on edellisen pitkäsoittonsa jäljiltä heittänyt runsaasti keikkaa, joka selittää luonnollisella tavalla ainakin osittaisen muutoksen. Every Timen hiljaiset kaaret ja pidättelevä energia saattoivat lavalla käydä raskaaksi toteuttaa, erityisesti ilta illan jälkeen. Suoraviivainen materiaali menee jakeluun nopeasti, eikä sen soittaminen vaadi juurikaan keskittymistä. Jokainen hissuttelubändi haluaa joskus rokata, mutta niin inhottavalta kuin sen sanominen tuntuukin, se on samalla vienyt Loghin musiikista pois kaikki kiehtovat elementit.