LUCKY PETERSON: Black Midnight Sun

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2003.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Willie Dixonin tuella ihmelapsena aloittanut Lucky Peterson on harvinainen bluesmies: multi-instrumentalisti, joka tekee pahaa jälkeä varsinkin urkujen ja kitaran kanssa.

Arvio

LUCKY PETERSON
Black Midnight Sun
Dreyfus Jazz

Willie Dixonin tuella ihmelapsena aloittanut Lucky Peterson on harvinainen bluesmies: multi-instrumentalisti, joka tekee pahaa jälkeä varsinkin urkujen ja kitaran kanssa.

Monipuolinen Black Midnight Sun sijoittaa nelikymppisen mustan miehen modernin bluesin eliittiin. Paitsi että Lucky on väkevästi soulahtava vokalisti, joka varsinkin nimiraidan balladissa ottaa mallia ex-työnantajastaan Bobby Blue Blandista, häntä ei voi syyttää ilmeisestä piisivalikoimasta. Oivia luentoja tulee muun muassa Mick Jaggerin ensimmäisen soolon Lucky In Lovesta, Syl Johnsonin Is It Because I'm Blackista, James Brownin Talkin' Loud & Sayin' Nothingista ja Sly Stonen Thank You For Talkin' To Me Africasta, jota leimaa tuottaja Bill Laswellin laiskan funkysti muljahteleva basso.

Tasokkaan bändin muita aseita ovat Funkadelic-rumpali Jerome Brailey ja muutaman raidan epätavallinen torvisektio (kornetti, tuuba, baritoni, huilu), jonka kuviot on sovittanut huilua puhaltava jazz-hirmu Henry Threadgill. Kirkkaan huilun ja rankasti möyryävän basson sävyttämä Smokestack Lightning sekä ärtsysti funkyt She's A Burglar ja Jody's Got Your Girl And Gone lukeutuvat nekin levyn herkkupaloihin. 

Lisää luettavaa