MAGAZINE: No Thyself

Arvio julkaistu Soundissa 11/2011.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Laulaja Howard Devoton sanotaan tuoneen punkin Manchesteriin. Itse hän oli post punk helmikuussa 1977, kun erosi Buzzcocksista. Vielä samana keväänä Devoto perusti hyvin älyllisen ja kunnianhimoisen Magazine-yhtyeen, jonka musiikissa oli kuitenkin riittämiin kiihkoa ja särmää.

Arvio

MAGAZINE
No Thyself
Wire-Sound

Laulaja Howard Devoton sanotaan tuoneen punkin Manchesteriin. Itse hän oli post punk helmikuussa 1977, kun erosi Buzzcocksista. Vielä samana keväänä Devoto perusti hyvin älyllisen ja kunnianhimoisen Magazine-yhtyeen, jonka musiikissa oli kuitenkin riittämiin kiihkoa ja särmää.

Magazinesta Howard Devoto lähti keväällä 1981, joitakin kuukausia ennen välttävän Magic, Murder And The Weather -albumin ilmestymistä. Kaiketi hän oli huomannut, että levy häviää selvästi kolmelle loistavalle pitkäsoitolle, jotka yhtye sitä ennen julkaisi. Rockin lainalaisuuksista poiketen 30 vuotta myöhemmin saapuu levy, joka korvaa erheen.

Magazinen menestyksekäs paluu esiintymislavoille alkuvuonna 2009 oli vähintään yllättävä. No Thyselfin tasoisen levyn julkaiseminen on jotakuinkin uskomatonta. Albumilla soittava yhtye on välittömästi tunnistettava – muutenkin kuin Howard Devoton ainutlaatuisen puhelaulun ansiosta – mutta sillä kuuluvat myös eletyt vuodet. 59-vuotiaan Devoton terävät sanoitukset keskittyvät usein vanhenemiseen ja äänikuva on pehmeämpi kuin muinoin.

Vanhasta porukasta mukana ovat myös kosketinsoittaja Dave Formula ja rumpali John Doyle. Kaksi on joukosta poissa – kitarasankari John McGeoch kuoli seitsemän vuotta sitten ja basisti Barry Adamson keskittyy elokuvahommiin. Heidät korvaavat Devoton kanssa pitkään soittanut kitaristi Noko sekä muun muassa Faithlessin ja Groove Armadan keikkakokoonpanoon kuulunut Jon “Stan” White.

Isolta osin musiikki on uutettu entiseen tapaan punkista, funkista ja taiderockista. Toisinaan viitteet menneeseen ovat hyvin selviä, kuten Other Thematic Material -biisiin muilutettu Definitive Gaze -suosikin kosketinriffi tai The Burden Of A Songin kovasti The Light Pours Out Of Mesta muistuttava startti. Albumilla ei ole yhtään Shot By Both Sidesin tai A Song From Under The Floorboardsin tavoin välittömästi iskevää suurta kappaletta, mutta muuten se on moitteeton näyte veteraanien virkeydestä.

Lisää luettavaa