THE MAVERICKS: The Mavericks

Pitkän ja laadukkaan levytysuran tehnyt Mavericks on jälleen tuttu juureva itsensä. The Mavericksillä musisoiva yhtye on traditionaalisuudessaan kuin Yhdysvaltojen Agents ja Weeping Willows. Upean vokalistinsa Raul Malon johdolla yhtye luo kevyttä musiikkia, jonka tyyli ja henki ovat huomattavasti lähempänä 60-lukua kuin nykyhetkeä. Tästä huolimatta The Mavericksiä leimaa ennen kaikkea pakoton ja sielun syvyydestä kumpuava ajattomuus. Paitsi Agentsin rinnakkaisbändinä, Mavericksin voikin kokea myös Los Lobosin puhdasverisemmin pohjoisamerikkalaisena hengenheimolaisena.

Albumin biisit ovat sinänsä yllätyksettömiä ja osin kliseisiä otsikoitaan myöten jopa kuluneen kaavamaisia. Antaumuksellinen ja sisäistynyt toteutus puhaltaa kuitenkin laulun kuin laulun täyteen henkeä. Mavericksin käsissä kierrätys muuttuu silkaksi nautinnoksi.

I Wanna Know avaa albumin tehokkaan hittisenä. Siirappiset jouset ja George Harrison -soundisena vilahtava slide alleviivaavat In My Dreamsin romanttisuutta. Raul Malon tulkinta menee niin lähelle Roy Orbisonia, että biisin nimen samankaltaisuus Orbisonin In Dreams -klassikon kanssa vaikuttaa kaikkea muuta kuin sattumalta. Lattarinen Shine A Light soveltuisi mainiosti sekä Mamban ohjelmistoon että oppitunnin tahdittajaksi Åke Blomqvis-tin tanssikouluun. Hitaasti latinon Wonderingin sävelkulku tulee uskaliaan lähelle Frank ja Nancy Sinatran Something Stupidia ja Would You Believen komppi tulee samasta sukupuusta kuin Beatlesin When I'm Sixty-Four ja Penny Lane. Willie Nelsonin vierailun tähdittämä Time Goes By on ränttäisen Because Of Youn ohella yllättäen levyn vaatimattominta antia.

Häpeämättömän sentimentaalinen ja ihastuttavan vanhakantainen levy päättyy ilmeisesti vain sattumalta samaan sävelmään kuin huomattavasti radikaalimman amerikkalaisbändin White Hasslen viimeisin albumi The Death Of Song. Mavericks-näkemys Hollies-hitistä Air That I Breathe sulautuu rikkumattomasti edeltäneiden tyylipuhtaiden tulkintojen joukkoon.