MEGADETH: Peace Sells…But Who’s Buying?

Arvio julkaistu Soundissa 8/2011.
Kirjoittanut: Antti Mattila.

Peace Sells ilmestyi kivenkovana hevivuonna 1986. Tuolloin kaupassa asioitiin muun muassa Master Of Puppetsin ja Reign In Bloodin vuoksi. Ilmestymisvuonna muistan kuunnelleeni eniten Reign In Bloodia. Myös Peace Sells vieraili levylautasella tuikitiheään, Puppetsiakin enemmän.

Arvio

MEGADETH
Peace Sells...But Who’s Buying?
Capitol

Peace Sells ilmestyi kivenkovana hevivuonna 1986. Tuolloin kaupassa asioitiin muun muassa Master Of Puppetsin ja Reign In Bloodin vuoksi. Ilmestymisvuonna muistan kuunnelleeni eniten Reign In Bloodia. Myös Peace Sells vieraili levylautasella tuikitiheään, Puppetsiakin enemmän.

Megadethin tulikivenkatkuisissa riffeissä, kulmikkaissa kitarajuoksutuksissa, poukkoilevassa tempossa ja Dave Mustainen ohkaisessa mutta äkäisessä laulussa oli jotakin,
mikä koukutti vastaansanomattomasti. Joskus myöhemmin, Megadethin julkaistessa kehnompia levyjään, vilkuilin huolestuneena historiaan: oliko Peace Sells niin hyvä kuin
muisti kertoi? Oli, ja on edelleen. Peace Sells kuuluu metallin merkkipaaluihin.

Remasteroitu 25-vuotisjuhlapainos sisältää ennen julkaisemattoman keikan Clevelandista vuodelta 1987. Setti koostuu kahden ensimmäisen levyn parhaista ja on ajatuksena herkullinen, mutta äänityksen taso on kirvelevän huono. Toki Megadethin täysi rähinä ja uho välittyy, samoin kuin Mustainen puutteet livelaulajana.

Ikävä kyllä alkuperäiselle lp:lle painetut sanoitukset on jätetty pois. Syytä on vaikea keksiä, varsinkin kun Mustaine esipuheessaan sanoituksiinkin tiukasti viittaa. Lars Ulrichin tönkön ylistävä esipuhe ei sanoituksia korvaa.

Esillepanon puutteet eivät kuitenkaan vähennä itse musiikin arvoa. Jos Peace Sells kesti näin hyvin 25 vuotta, se kestää 50 lisää.

Lisää luettavaa